La excursión a La Estancia de Jesús Maria

Sábado 20.2.2010

Aamulla olin ihan paniikkinen, että miten ehdin ysiksi yliopistolle. N5 (eli se linja mitä käytän) on kulkenut järkyttävän epäsäännöllisesti viime päivinä. Eilenkin odotin yli tunnin pysäkillä yliopistolle mennessäni. Rosan ehdotuksen mukaan kävelin Rafael Núñezille, jonka kautta kulkee hirveästi busseja. Kävelyyn meni se reilu 20 minsaa ja bussi saapui parissa minuutissa. Taidan alkaa harrastaa tätä useammin..

Vaihtareita lähti vain parikymmentä, kun osa myöhästyi lähdöstä, osa oli sairaana ja osalla oli muuta menoa. Lisäksi mukaan lähtivät tuutorit, Johnny, Vane ja Roberto plus Tobias eli Lourdesin poika (7 v). Busseilimme n. 50 kilometriä pohjoiseen Córdobasta kohteeseemme, joka tunnetaan nimellä La Estancia de Jesús Maria. Kyseessä on siis jesuiittojen tuotantoyksiköstä, joka oli toiminnassa vuosina 1618-1767. Tämän estancian (en oikeesti osaa kääntää tota, sorry, tyyliä kartano) päätuote oli viini ja paikkaa pyörittivät neljä jesuiittapappia, jotka kontrolloivat 400 alkuperäiskansan jäsentä ja mustaa orjaa, jotka paiskivat töitä estancialla. (Meillä on siis tällä hetkellä menossa jesuiittakausi, ts. kaikki tämän viikon kulttuuriaktiviteetit ovat liittyneet aiheeseen ts. leffa, kulttuuritunti, vierailu keskustaan ja tämä retki.)

Reissu oli oikein mukava, pääsi näkemään vähän ympäristöä. Estancian sisäänkäynnillä oli jättimäinen oletettavasti puinen krusifiksi, patsaat ja maalaukset olivatkin yksi jesuiittojen alkuperäisväestöön käyttämistä vaikutuskeinoista. Jesuiitat siis pyrkivät käännyttämään porukkaa kristinuskoon plus kouluttamaan ihmisiä. He perustivat Córdobaan Latinalaisen Amerikan toisen yliopiston, jossa opetus oli lisäksi ilmaista. Yliopisto ja muut jesuiittojen koulut rahoitettiin estancioiden (joita Córdoban läheisyydessä oli seitsemän) tuotolla. Jesuiitat vaikuttaa jänskältä sakilta, kun toisaalta olivat kirkon äärioikeistoa (tottelevaisuus paavia kohtaan jne.), toisaalta äärivasemmistoa (heidän mukaansa usko ja koulutus voi kulkea käsi kädessä).

Valitettavasti estanciassa oli valokuvaus sisätiloissa kielletty, koska kameroiden salamat olivat tuhonneet jotain vanhoja maalauksia tms. Estanciassa toimii siis nykyään museo, josta löytyy niin muinaisjäänteitä jo inkakulttuuria aikaisemmista kulttuureista kuin jesuiittojen aikojen esineistöä. Kierroksen jälkeen menimme syömään, muut hampurilaisia, minä salaattia. Täällä kasvisruoka tuntuu meinaavan yksinomaan salaattia. En mä edelleenkään elä salaatilla! Tosin tää salaatti oli vähän monipuolisempi kuin viimeviikkoinen, oli salaatin ja tomaatin lisäksi etikkavihanneksia (toosi suolaisia) ja kananmunaa plus paljon juustoa. Onneksi olin tällä kertaa varautunut ja shopannut omia eväitä alfajores-keikalla.

Ruoan jälkeen ohjelmassa oli pallopelejä ja yleistä hengailua. Yliopistolle palattiin siinä viiden paikkeilla. Päädyin yliopistolta bussilla pyöräkaupan eteen (jäin vahingossa väärällä pysäkillä) ja päätin mennä sateen tieltä tutustumaan moiseen. Täällä ois niin kätevää liikkua pyörällä, mutta sellaisia ei kuulemma vuokrata eikä käytettyjä myydä (paitsi ihan tosi romuja). Uuden pyörän hinta taas on aika kova, tietty kaiketi pyörästä riippuen. Tuolta ois saanut hintaan 1500-2900 pesoa riippuen halusko levyjarruilla vai ilman. Lisäksi pitäs hommata kypärä, jolle tulee hintaa 200 pesoa. Et juu, aika kalliiksi tulee viikkohinta =). Varsinkin kun koko peli pitäis saada viel kesäkuussa myytyä pois (ja kun käytettyjä ei täällä harrasteta niin vois mennä vaikeeksi). Tosin sain osoitetietoja mahdollisista paikoista mistä moisia vois kysellä. Rosan mielestä mulla on ihme päähänpistoja :). Mut hei, mitä sitä muuta tekee jos päätyy bussista ulos tollasen paikan eessä just kun alkaa sataa?

Ja tulipahan käytettyä espanjaa jonkun muun kuin yliopiston hyyppien kanssa. Ja se myyjä jopa tajus mua. Jee, positiivinen kielenkäyttökokemus! Ehkä mä viel opin puhuun tätä. Ai joo, vois viel hehkuttaa, että sain ekasta kulttuuriaineesta täyden kympin!

(Välihuomio: kissa kiipesi mun polvelle ja kurkkii läppärin yli mua. Kutittaa!)

Ilta taas rauhallisesti kotona. Olis mahdollisuus osallistua vaihtaribileisiin, mut en jaksa. Miten ihmeessä nuo voi viettää yömyöhät jossain fiestoissa. Vuokrattiin Rosan kanssa kaks leffaa, joista toinen on kokonaan espanjaksi. Saapa nähdä miten pysyn kärryillä, tähän mennessä on ollut apuna se, että niissä on puhuttu enkkua. Tämänkertainen on nimeltään La Zona ja ilmeisesti meksikolainen.