En el aeropuerto de Buenos Aires

Lentoinfoa vielä, että kotoa lähtiessä tavarat painoivat 19 kg ja kentällä 22 kg. Pieni ero. Tulipa ilmeisesti Helsingissä shoppailtua. Sain Brandtin Argentiinan oppaan n. 11 eurolla kun Akateemisessa oli 50 prosentin alen lisäksi kaikista alekirjoista 40 prosentin alennus. Muuten oppaasta olisi saanut pulittaa sen noin 30 euroa mikä tuntui olevan maaoppaiden perushinta sarjasta riippumatta. Tuo on vuodelta 2006 eli ei edes mikään mahdottoman vanha. Lisäksi mukaan lähti maitosuklaata, salmiakkia ja ässämix ja missä x pussit sekä tietty Kouvolan lakua. Jee, go Kouvola! Okei, se laku siis! Tuliaisiksi ostin myös pieniä Muumi-käsipyyhkeitä.

4.2.2010

Huuh. Järkyttävää. Oon Buenos Airesin lentokentällä ja koneeseen ehtiminen oli aikamoinen show. Pariisin lento laskeutui klo 8.30 tms. Helsingissä lähtöselvityksessä virkailija oli sanonut, että tavaroiden pitäisi kulkea Córdobaan asti, mutta että BA:n kentällä minun pitäisi hakea joku tagi jostain. Jäi siinä kohtaa hieman epäselväksi, joten menin sitten koneesta päästyäni kyselemään, että voinko todellakin seurata keltaista linjaa, joka oli jatkaville matkustajille.
Heti selvisi, että pitää ottaa roinat linjalta ja mennä vielä uudelleen tekemään lähtöselvitys. Kun olin jäänyt kyselemään, olin luonnollisesti jonon viimeisenä. Pariisi-Buenos Aires kone oli tietty kokoa suuri eli porukkaa oli kuin markkinoilla konsanaan.
Jonottelin siinä hetken ja vieressäni koneessa istunut italialainen Giulio ihmetteli, että ehdinkö ollenkaan.
Kysäisin sitten ohi kiiruhtavalta virkailijalta, joskos olisi mahdollista päästä jonon ohi ja hän totesi, että tuohon vaan pikalinjalle. Olinkin sitten hetkessä selvinnyt passintarkastuksesta plus maahantulokortin esittämisestä. Kaikki okei ja sitten matka jatkui laukkuhihnalle.
Siellä olikin joku setä joka huuteli Cordobaa ja kun menin sen luo se kysyi: ”Männistö?” Sain siltä rinkkani varmistettuani että minulla on vain yksi matkatavara.

Minut ohjastettiin suoraan poistumislinjalle, jonne ois pitänyt pikapikaa mennä , että ehtii eteenpäin mut olin just passintarkastus/maahantulojonossa huudellut tapaamalleni suomalaistytölle, et hän saa multa hapankorppuja vietäväksi suomituliaisiksi. Yritin sit päästä viemään niitä, mut se oli hieman ongelmallista kun en edes tiennyt tytön nimeä. Tiukat henkilökuntatädit eivät päästäneet mua passintarkastuksesta läpi väärään suuntaan vaan totesivat, että myöhästyn lennoltani kun yritin selittää niille tilannetta (joka kieltämättä saattoi muutenkin kuulostaa epäilyttävältä ”I need to find a Finnish girl to give her something that can be eaten (mitähän on hapankorput yleensä millään kielellä). Well.. I don’t know her name, but she is somewhere in the queue”).

No ei auttanut, piti lähteä ettimään lähtöselvitystä kun tädeistä ei läpipäässyt. Kysyin yksiltä jo Córdoban portille jonottavilta lähtöselvityksen sijaintia ja selvisi että se on ihan eri rakennuksessa. Pikakävelin sit ulos ja turvasedän ohjeiden mukaan yhden korttelin eteenpäin ja sit vasemmalle.
(Sivuhuomautuksena, että ilma tuntu äärettömän lämpöseltä ja kostealta. Osavaikutusta saatto olla, että mulla oli edelleen jalassa pitkien housujen alla fleecekalsarit.. )
Siinähän se Aerolíneas Argentinas sit oli mutta Córdoban lentoa ei lukenut missään taulussa. Kääk! Kysyin taas ja selvisi, että oikeessa paikassa ollaan. Onneksi jonoa oli hyvin vähän ja 9.20 pääsin lähtöselvitettäväksi ja sit takaisin sinne mistä tulin ja turvatarkastukseen. Lähtöselvityksestä todettakoon, että se oli espanjaksi ja tajusin jopa pääosin mistä oli kyse (joo, lähtöselvityksethän on normisti niin yllätyksellisiä).

Turvatarkastus oli onneksi ihan nopea kun muut oli kait jo menneet läpi. Ei tarvinnut ees erotella läppäriä, mikä ois aika show kun reppu on aika täyteen pakattu. Portista mennessä tietysti piippasin, kun ne vakuutti mulle et kengät voi olla jalassa. Sit mua hyvin pikkusen käpälöintiin ja näytin niille taskuissa olevat roinat. That’s it, kulman takana oli odotusaula portille G mistä lento lähtee. Lähtöaika on siis 9.50 ja kello on nyt 9.36. Pitäsköhän mennä kyselemään et pääseekö sinne, ettei tilanne vaan ois et kaikki muut odottaa portin H aukeamista ja G portin lennon ihmiset on jo kuskattu bussilla ties minne..
Kännykällä ei oo verkkoa eikä nettiin pääse. Somaa. Toivottavasti pääsen lennolle ja joku on vastassa tai pitää tutustua argentiinalaisiin maksupuhelimiin.. Sepä ois onnea!


040210 En la casa de Rosita

pilvistä, +23, kosteaa

Huuuh! En tiedä mistä alottaisin. Toisaalta ollut oikein rauhallinen päivä, mutta kun kaikki on uutta niin ei tietenkään.

Córdoban kansainvälisten lentojen kentällä (oon sivistynyt päivän aikana sen verran, että tiedän kaupungissa olevan kaksi lentokenttää) mua vastassa oli CRI:n (Centro de Relaciones Internacionales) koordinaattori Soledad Flores ja sitten Rosa, eli mun host-perheen ihmispuolisko. Poskisuudelmia ja valokuva ja sit Rosita nappas mut mukaansa ja mentiin taksilla kotiin. Soledad huikkasi, että lauantaina nähdään.

En ollut lentokoneessa pahemmin jaksanut koostaa mitään alkuspiikkiä tai hienosti muotoiltua kysymyksiä vaan olin sen verran matkaturtuneessa tilassa, että päätin antaa espanjan sujua (tai olla sujumatta) omalla painollaan. Kommunikointi meni sinänsä mukavasti, että tajusin yleensä mistä oli kyse ja vaihtelevalla menestyksellä sain itsekin kysyttyä asioita. Hieman samaa fiilistä kun aikanaan Briteissä piti päästä englannin kanssa sinuiksi: muut on jo vaihtaneet aihetta kun saan päässäni olevan asian muotoiltua esitettävään muotoon. Mut eiköhän tää tästä, ihan lupaavaa jos ollaan tällä tasolla, voishan olla et en tajuaisi yhtään mitään.

Tosiaan host-perheeni koostuu siis Rosa-nimisestä yogaa ja taijia opettavasta tädistä plus 1-vuotiaasta Áli-kissasta. Ikkunasta näkyy Sierras de Córdoba mikä siis meinaa paikallisia vuoria. Muuten lentokoneesta ihmetellessä ei voinut kun todeta et järjettömän tasasta ja silmänkantamattomiin peltoa (tämä siis BA:n suunnasta Córdobaan tullessa).
Talo lienee lähinnä brittien detached house-käsitettä. Minulla on yläkerrassa oma huone ja kylppäri. Jännää, mulla ei ole koskaan ollut omaa kylppäriä.

Tutustuin jo kasvisten ja hedelmien nimiin espanjaksi ruokailun yhteydessä. Rosa tekee siis pääasiassa kasvisruokaa, mikä yksi syy siihen, että mut on sijoitettu tähän perheeseen. Mate-teetäkin oli jo maistettavissa ja pitihän sitä kokeilla. Varsinkin kun juuri olin Brandtin oppaasta lueskellet maten juonti ohjeita ja selvittänyt, että juomassa on järjettömästi kofeiinia. Mikäs sen parempaa kun tässä pitäis vähän pitempää pysyä hereillä, että tottuu täkäläiseen rytmiin. Aikaero Suomeen siis mukavat 5 tuntia ja lentokoneessa jäi unet vähäisiksi.

Olisin jo päässyt osallistumaan joogatunnillekin, mutta jätin välistä kun tuntuu keskittymiskyky painelevan vähän missä sattuu. Tänne tuli käymään toinen host-perheen äiti vaihtarinsa kanssa ja lähdin heidän kanssaan pienelle kävelylle lähialueelle. Minulla on hieman ristiriitainen kuva paikan turvallisuudesta, kun toisaalta vakuutetaan että on turvallista, mutta että mitään arvokasta ei saa pitää mukana ja autot on täyshulluja eikä jalankulkijoita varota lainkaan. Mut eiköhän tämäkin hiljalleen selviä.

Toinen vaihtari oli siis Yhdysvalloista ja samasta yliopistosta oli tullut jotain 20 vaihtaria. Interesante, jättimäärä usalaisia. No joo, ei saa olla ennakkoluuloinen. On vaan viime kesän Intian keikalta pelottava kuva ylistereotyyppisistä valtalaisopiskelijoista. Tytön nimi oli Britt tms. Ja hän vaikutti oikein mukavalta ja puhui hyvin espanjaa. Itselläni on ulosannin kanssa enemmän ongelmia, mutta ovat nuo vakuuttaneet, että osaan tätä kieltä kuitenkin. Britt kertoi joistain vaihtareista, jotka eivät osaa vielä lähes lainkaan espanjaa. Hmm.. ilmeisesti ollaan kielitaidon puolesta sekalainen seurakunta.

Jees, mutta sain kotiin pistettyä ilmoitusta perille saapumisestani Rosan hyvin hitaalla, hyvin vanhalla ja hyvin kotoisalla koneella. Puhelin siis on käyttökelvoton (tänhän ois voinut tarkistaa jo Suomessa) ja netti hieman saavuttamattomissa. Tuossa lähellä on kahvila, jossa on ilmeisesti langaton netti, eli jos läppärin roudais sinne niin pääsee nettailemaan. Rosan mielestä vaan ei kande ottaa läppäriä mukaan minnekään ulos, se pöllitään kuitenkin. Hui!

Mut joo, olen lueskellut yliopistolta tulleita lisämatskuja ja matkaopasta ja hieman lisää selvinnyt koko setistä. Lauantaina on jotain aloitussähinöitä yliopistolla, sitä odotellessa voi huomisen sadepäiväksi ennustetun vielä toipua sisätiloissa. En oo ihan varma millaset fiilikset tässä on. Tavallaan epätodellista, että olen vihdoinkin täällä. Toisaalta taas tuntuu, että näinhän tän pitääkin olla.