Ekoja tunnelmia

5.2.2010

pilvistä, tihkusadetta välillä, hyvin kosteaa, lämpötila about sama kun eilen

Eka yö uudessa paikassa takana ja oli kuuma! Piti lopulta nukkua pelkällä lakanalla ja silti aamulla oli pahasti suihkun tarpeessa. Rosa neuvoi, että voin nukkua ikkuna auki. Siis niin, että sisemmät luukut ovat auki ja ulommat säleluukut kiinni. Nukuin pelottavan pitkään, ilmeisesti kolmen päivän matkustusputki vaatii veronsa. Lisäksi vieras kieli vie hirveästi energiaa, aivoressut joutuu ylikuormitetuiksi koko ajan. Huomaa kyllä, että passiivinen sanavarasto on valtava aktiiviseen verrattuna. Koko ajan kuitenkin oppii uutta, et eipä taida turhia päiviä olla tulossa ihan pian.

Hoipuin siis alakertaan siinä kymmenen jälkeen ja aamupalaksi sain muroja vaniljajogurtilla, paahdettua leipää juustolla ja hillolla plus hedelmiä. Paikallinen jogurtti on nestemäisempää kuin Suomessa ja maistuukin hieman erilaiselta, mutta tykkäsin paljon. Toistaiseksi en ole saanut mitään pahanmakuista ruokaa, heh, pirteä ennakkoasenne. Toisaalta en taida olla kamalan nirso ruokien suhteen, kunhan ei ole lihaa niin hyvin uppoaa. Oma lukunsa tietenkin hyvinhyvin tuliset ruoat, joiden syöminen ei suju kun silmät ja nenä vuotaa solkenaan. Eilen oli siis lounaaksi jonkinlaista sipulimunakoisopiirakkaa ja riisipihvejä (okei, pihvi on huono sana, mutta en keksi parempaakaan) sekä salaattia. Myöhemmin popsimme viinirypäleitä ja leipää höystettynä erilaisilla juustoilla (whii, ihanaa, paljon erilaisia juustoja eikä vilaustakaan cheddarista!) ja aprikoosihillolla.

Aamupalan jälkeen Rosa vei minut kävelylle lähikaduille ja kävimme ostamassa minulle cospeles que yo necesito para viajar con los colectivos.. Ääh, kieliongelma, en pysty kirjottamaan suomeksi kun koko ajan pitää koittaa kääntää kaikki espanjaksi, mutta espanjakaan ei suju eikä oikein toimisi jos blogailisin espanjaksi. Eli siis kyse on jonkin sortin ”pelimerkeistä” (näillehän on joku oikea sanakin suomeksi..), joita tarvitaan bussimatkustuksessa. 10 kpl maksoi 20 pesoa ja tarvitsen siis 2 matkaan yliopistolle. 1 peso on noin 20 senttiä eli halvemmalla pääsee kuin Suomen bussiliikenteessä..

Kotiin palatessamme söimme lounasta (almuerzo). Rosa oli laittanut leivitettyjä perunasiivuja, kreikkalaistyyppistä salaattia ja papumaissisalaattia. Edelleen namia ruokaa. Rosa tuntuu juovan matea kaikkien ruokien kanssa, paitsi ihan illalla. Uskaltauduin taas maistamaan juomaa, mutta en edelleenkään osaa sanoa pidänkö siitä vaiko en. Ainakin se on hyvin kuumaa ja onnistuin sotkemaan pöytäliinan =). Pitänee selvittää paljonko mokomassa on kofeiinia, kun ei kauheasti tekis mieli koukkuuntua mihinkään kahvin tapaiseen, mitä ilman ei sit pääse aamulla ollenkaan käyntiin.
Lounaan jälkeen alkoi siesta ja huomaamattani nukahdin pariksi tunniksi. Varmaan hauska, että just jos ehtii tottua tähän nukkumiseen niin se loppuu, kun espanjan tunnit ovat 14.30-18.00 kaikkina päivinä paitsi sunnuntaina. Lisäksi maanantaisin on tangotunteja illalla ja keskiviikkoisin tai torstaisin ratsastusta aamupäivällä (päivä ja aika riippuu ryhmästä mihin päätyy).

Siestan jälkeen syötiin välipalaa/toinen lounas (merienda) ja tämän jälkeen lähdimme kävelemään Norman talolle, josta nappasimme Brinnin mukaan. Hän kertoi valinneensa espanjalaisen nimen, koska hänen oikea nimensä on niin vaikea täällä. Tästä eteenpäin pitää koittaa muistaa sanoa häntä Leonaraksi. Kävelimme Leonoran kanssa hakemaan Jenniferiä, joka on toinen yhdysvaltalainen vaihtari, joka asuu samoilla kulmilla. Koko konkkaronkkana kävelimme sitten läheiseen puistoon Parque Nacional, joka olikin suht täynnä lenkkeilijöitä ja treenaavia jalkapallojunnuja.
Leonora ja Jennifer molemmat puhuvat espanjaa hyvin ja on hieman turhauttavaa kun itsellä menee about kaikki energia kuuntelemiseen. Tai lähinnä lauseiden muotoilu on järjettömän hidasta ja sanat ihan hakusessa. Pitäisi kaiketi alkaa roudata sanakirjaa mukana. Selvisi kuitenkin, että he molemmat opiskelevat espanjaa, mikä osaltaan selittää miksi kielen pitäisikin heiltä sujua. Huomenna selviää millainen kielikurssiporukka meitä oikein onkaan..