Miércoles 10.2.2010
Ihanaa, ei aikaista aamua. Riitti kun olin yliopistolla 14.30 kulttuuritunteja varten. Rauhallinen aamu semmatyön vääntämisen parissa ja silleen. Selvisin yliopistolle ajoissa vaikka vielä on tottumista siihen, että pysäkille saa todellakin mennä 45 minsaa ennen kun pitäis olla perillä yliopistolla, vaikka bussimatka kestää vaan sen 15-20 minsaa. Toistaiseksi en oo myöhästynyt eli hyvin sujuu. Toisaalta ei oo ongelma olla ajoissa yliopistolla, koska siellä voi jutella muitten vaihtareitten kanssa tai tsekkailla meilejä, irkata tai päivittää blogia. Välillä on kyllä pysäkillä fiilis et eiks se bussi aio tulla ollenkaan, mut oon sopeutuva.
Kulttuuritunnin aiheena oli Córdoban kaupungin rakenne, täällä on nollapiste josta lähtee katujen nurkkien numerointi joka suuntaan. Myös katujen nimet muuttuvat etelä-pohjois ja länsi-itä akseleilla kesken kadun kyseisessä kohdassa. Katujen nimistä voisin mainita, että niiden nimien muistaminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Esim. katu jolla asun on Obispo Luque, joka on vielä helppo. Läheinen isompi katu on Menéndez Pidal ja katu, jolta otan bussin on La Marca. Yliopisto sijaitsee Donato Alvarez – kadulla ja bussi sinne kulkee Rafael Nuñez –katua pitkin. Keskustan tärkein katu on 27 de Abril (Huhtikuun 27.), koska siltä lähtevät paluubussit kaikkialle. Yleisesti ottaen katujen nimet ovat kuuluisien kirjailijoiden ja runoilijoiden jne. nimiä tai tärkeitä päiviä, on myös katu nimeltä Madrid ja toinen nimeltään Europa. Sekasotkulta tuntuu, mutta nollapistesysteemi vaikuttaa hyvältä. Sen mukaan voi esim. jäädä pois bussista vaikka ei tietäisi tarkkaa paikkaa. Esimerkiksi kun palasin sunnuntaina keskustassa tiesin, että minun pitää jäädä bussista mahdollisimman lähellä numeroa 4000 Menéndez Pidal –kadulla.
Käsittelimme myös gauchoja ja heidän tapojaan, pukeutumistaan ja historiaansa sekä hieman gauchoa myyttisiä piirteitä saaneena hahmona. Tunti oli hyvin mielenkiintoinen ja opettajan espanjasta sai hyvin selvää, vaikka hän vaikutti uskovan päinvastaista koska tökötimme vaan hiljaa kuuntelemassa ja kellään ei ollut oikein mitään kysymyksiä. Kysyminen espanjaksi ex tempore on vaan hieman vaikeeta.
Tunnin aikana kuuntelimme Argentiinan kansallislaulun ja tutustuimme hieman maan nykytilaan. Luennon päätteeksi opettajamme Roberto tarttui kitaraansa ja esitti meille erään gaucholaulun. Vau, vähän eloa tylsään luennointiin. No joo, ei se ollut muutenkaan tylsää =). A mí me gusta mucho la lectura de cultura. Heh, enkä ees tiiä onks toi yksinkertainen lause oikein kirjoitettu, pitäs saada aivot käännettyä espanjalle mut semmatyön kirjottaminen terrorisoi sitä tehokkaasti. Siihen on siis matskut englanninkielisiä artikkeleita, mut itse työ pitää kirjoittaa suomeksi. Olen siis kolmen kielen koukussa.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti