Tangoa..

Lunes 15.2.2010

Aamulla heräsin ajoissa ehtiäkseni keskustaan puoli yhdeksitoista (n. 0,5 h bussilla), mutta koko yön oli satanut ja Jennifer soittikin aamulla, että yliopistolta oli ilmoitettu tapaaminen keskustassa perutuksi. Meidän oli siis tarkoitus mennä tutustumaan Córdoban keskustan jesuiittajuttuihin Roberton kanssa. Peruutuksen syynä ei ollut niinkään sade vaan se, että bussiliikenne on sateella ihan sekasin, vuoroja ei kulje ja pysäkillä saa odottaa sen tunnin kepeästi.

Iltapäiväksi sitten espanjan tunneille, joilla opettaja hajoili meille, et tajuutteko et 30 % arvosanasta on tuntiaktiivisuutta ja te ootte kaikkea muuta kun aktiivisia. Huuh! Paha siel on puhua kun ne, joiden perhe puhuu espanjaa tai jotka on muuten puhumisessa parempia vastaa aina ensin. Ja sit onkin jo kaikki helposti sanottava mennyt ja tyyt, Epäaktiivinen-leima otsaan. Espanjan tunnit oli ohi kuudelta ja tunnin hengailun jälkeen oli tiedossa eka tangotunti. Jippiaijee!

Tangoilu pidettiin yliopiston juhlasalissa, jossa tangon opettajamme, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, se oli ehkä Sergio, alkoi johdattaa meitä tanssin saloihin. Pientä epätasapainoa asetelmaan toi se, että kurssin sukupuolijakauma on enemmän kuin hiukan vääristynyt: 8 poikaa ja 18 tyttöä. Aluksi harjoittelimme tangoaskellusta koko lössi yhdessä, niin että pojat olivat tyttöjä vastapäätä ja menimme ensin ilman musiikkia askellusta ja sitten musiikin kanssa. Pienimuotoista varpaille astumista tapahtui johtuen siitä, että tila ei ole ihan mahdottoman iso, ja tytöt peruutti paljon ts. ei nää minne menee.

Tämän aloittelun jälkeen lähdettiin kokeilemaan miten askeleet sujuu parin kanssa ja pojat pääsivät täyspäiväiseen hommaan tyttöjen taukoillessa joka toinen tanssi. Rattoisaa ajanvietettä oli bongata burroja eli aaseja eli tykkää sanoa poikia, jotka johdatti parinsa tanssilattian keskelle. Tsot tsot, siel ei sovi tanssia. Tanssitunti venyi yli puoli tuntia, koska opettaja ei seurannut kelloa ja oli täydellinen tangofanaatikko. Paritanssituksen jälkeen opettaja tanssi yhden enemmän tangoilleen kanssa yhden tanssin. Ihan hauska nähdä miten sen pitäisi sujua, mulla vaan on eripariset jalat eikä ollenkaan korvaa musiikille.. Mut helpommalla pääsen kun poikaparat, joiden pitäis oppia viemään.

Tangoa on siis tiedossa vielä kaksi maanantaita ja sen jälkeen voi valita jatkaako sitä koko lukukauden. Ilmeisesti lukukauden tunneilla käyvät esittävät tangonäytöksen lukukauden lopuksi opettajille ja muille opiskelijoille.. Voin onnekseni todeta, että mulla ei ole mukana korkokenkiä, joten en voi ees harkita. Toinen huomioitava juttu on, että en osaa ees kävellä korkokengillä, tanssi on siis poissa laskuista. Ja jos joku koittaa vihjata et voisin hankkia kengät, niin siihen voi todeta, että mulla on liian isot kanoottijalat moiseen. Argentiinassa tuskin myydään naisten juhlakenkiä kovin suurissa koissa eli too bad!