Eilen ei tullut kirjoiteltua ollenkaan. Nyt vähän muisteloita päivästä. Lähdin yliopistolle (http://www.ubp.edu.ar/) aamulla 9.20 Jenniferin ja Leonorin kanssa, Rosa saattoi meidät perille, jotta osaisimme jäädä pois oikealla pysäkillä. Yliopistolla oli yhteensä noin 40 ihmistä, joista suurin osa kielikurssille tulleita vaihtareita. Loput sitten tuutoreita ja CRI:n henkilökuntaa. Kiersimme kampuksen, joka vaikutti tosi kivalta. Miinuksena että oli törkeän kuuma (yli 30 astetta) ja aurinko porotti täyttä päätä. Siirryimmekin pian sisätiloihin, joissa kaikki esittelivät itsensä ja kertoivat miksi ovat tulleet tänne. Sen jälkeen seurasi Experiencia Albatross, joka oli pienimuotoinen näytelmä, joka herätteli kaikkia huomaamaan kuinka subjektiivisesti katsomme asioita oman kulttuurimme pohjalta.
Iltapäivällä oli yhteinen lounas, joka sisälsi järkyttävästi grillattua lihaa. Miä popsin salaattia ja leipää, en usko että pystyisin syömään lihaa vaikka yrittäisin. ISEP (eli vaihto-ohjelma, jonka kautta olen täällä) kehottaa vaihtareita miettimään, josko voisivat luistaa kasvisruokavaliosta Argentiinassa, koska täällä liha on tärkeässä roolissa suurimmassa osassa tyypillisiä ruokia. Toistaiseksi olen saanut vain todella hyviä kasvisruokia. Luulen, että ongelmia tulee eteen vasta jos olen pidemmän ajan poissa kotoa (tarkoittaen argentiinalaista kotia). Esim. tervetuliaislounaalla ei ollut varattu minulle mitään erityistä korvaamaan lihaa. Voidaan tosin myös mainita, että olen ainoa vaihtari joka on kasvis. Tällä hetkellä taidan myös olla ainoa joka on Euroopasta ja ehdottomasti ainoa, joka on Suomesta. Lallaa..
Jees, mutta neljän maissa palasimme bussilla kotiin (Leonorin host-äiti tuli hakemaan meidät yliopistolta) ja olin todella väsynyt. Luulen, että se johtui koko aikaisesta espanjan kuuntelemisesta ja puhumisesta. Älyttömän rankkaa, aivoressut joutuu raksuttamaan yliteholla koko ajan. Illalla yritin saada läppäriä nettiin lähikahvilassa jossa on wi-fi, mutta homma ei oikein toiminut. Ratkaisuna nukuin päikkäreitä ja illalla katsoin Rosan kanssa elokuvan Invictus, joka oli siis enkkuleffa espanjankielisillä teksteillä (arvatkaa vaan sotkiko se mun pääressun tyystin). Pitäis yrittää vaan ajatellakin espanjaksi ja sit kun kuuleekin yhtäkkiä englantia niin herranjestas sitä sotkua. ¡Qué meszla!
Tänään heräilin siinä ennen kymppiä ja kävin aamulenkillä. Lämpöä oli aikas reippaasti ja puolet matkasta sujuikin kävellen. Selkeesti huomaa ettei oo hetkeen tullut käytyä lenkillä. Mut oli kivaa vähän samota uusia katuja. Sunnuntaipäivät ei liene niitä aikaisimpia täällä, kaduilla oli järjettömän vähän ihmisiä, puistossa sentään useampia. Lähipuistoon on siis matkaa joku 1,5 km tms. ja siellä menee sellanen reilun kilsan mittainen lenkkibaana, jonka jaksoi raahustaa kertaalleen. Puistosta on kiva näköala keskustaa kohti ja oli hauskaa bongailla pieniä vihreitä papukaijoja puista.
Ehdin aloittaa sanalistan kirjoittamisen ennen lounasta ja lounaan jälkeen pääsikin jo siestaunille. Tässä suhteessa argentiinalainen rytmi sopii hyvin, ihanaa nukkua sallitusti päikkäreitä ;).
Iltapäivällä lähdin Leonorin, Jenniferin ja Amyn kanssa bussilla keskustaan, jossa tapasimme Leonorin tuutorin ja Megin ja menimme yhdessä puistoon (Parque de Independencia) juomaan matea. Ekaa kertaa pääsin maistamaan makeaa matea. Maten juominen on kyllä jännä juttu. Ulkona on jotain yli 30 astetta ja porukka istuu puistoissa juomassa kuumaa(!!) teetä. Ei voi tajuta.
Useimmat tytöt osti paikalliset kännykät (Nokiat), joiden hinta oli 209 pesoa eli apauttiarallaa sen 40 egeä. Puhelimiin voi ladata minuutteja puhelukorttien avulla. Pitäisi kaiketi itsekin hankkia moinen, mutta meni vielä harkintaan kun ei oo kauheen järjellistä hommata puhelinta, joka on sit käyttökelvoton Suomessa.
Päivän jännitysmomentti tuli kun mun piti palata bussilla yksin takaisin kun muut päätti jäädä katsomaan amerikkalaista jalkapalloa johonkin baariin. Sunnuntaisin bussit kulkee vähän huonosti (täällä ei yleisesti ole aikatauluja vaan jos haluat jonnekin menet pysäkille oottamaan kunnes bussi tulee) ja ootettiin pysäkillä varmaan lähemmäs puol tuntia kunnes N5 bussi saapui ja Leonorin tuutori ohjeisti kuskin jättämään mut pois tietyllä kadulla. Tässä vaiheessa oli jo hämärää ja tietty about kaikissa matskuissa, mitä ollaan saatu lukee et välttäkää kävelemistä pimeillä kaduilla, yksin ja kaduilla, joita ette tunne. No mitähän miä teen: käpyttelen bussilta kohti kotia pitkin katua jota en tunne ja tietysti yksin. Lähdimme keskustaan bussilla E5 ja se kulki tietenkin eri reittiä kun N5 jolla palasin. N5 ei kulkenut lainkaan sitä katua jolla minun oli tarkoitus jäädä pois. Kuski kuitenkin pysäytti viereiselle kadulle ja osoitti mihin suuntaan pitää mennä. Uskomattoman suuntavaistoni (tai aamuisen lenkin) avulla olin kumminkin ihan hyvin kartalla ja tiesin aika tarkkaan missä olin – tai ehkä parempi sanoa että tiesin mihin mennä.
Hämärät kadut oli jotenkin tosi symppiksiä ja kotosalla oottikin päivällinen, johon sisältyi tonnikalaempanadoja (empanada on sellainen taikinanyytti, jossa on joko lihaa tai tonnikalaa). Näissä oli tonnikalaa, sipulia, kananmunaa ja jauhoja. Tykkäsin. Lisäksi oli leivitettyjä perunasiivuja, pitsaa ja salaattia. Nam nam! Nyt väsyttää aika kiitettävästi ja onkin hyvä nukkua kunnolla kun huomenna tulee tuutin täydeltä infoa ja iltapäivällä on tasokoe, jonka pohjalta meidät pistetään kielikurssiryhmiin. Hui!
Kampuksen pääportilta.. ei tosin oo porttia =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti