Aamulla herätys aikaisin, jotta ehtisin kävellä Jenniferin luo, mistä olimme sopineet lähtevämme remillä 8.35 tallille. Valitettavasti alkoi sataa (silloin ei ratsasteta) ja Jennifer soitti tulevansa remillä tähän. Lähdimme paljon suunniteltua aikaisemmin johtuen remikuskin nopeasta ilmaantumisesta. Haimme Cristin kyytiin ja selvisimme talleille 8.45. Yhdeksän aikaan Marina saapui paikalle ja ratsastuksen opettajat lykkäs meidät muitta mutkitta heppojen selkään (sade oli loppunut) ja lähdimme metsäpoluille.
Lähes heti tallin alueelta lähdettyämme edessä oli joki, jonne hepat vaan pistettiin kahlaamaan. Vettä riitti kepeästi hevosten mahaan asti, ja olin hieman kauhuissani, et mitä tästä tulee. Onneksi hepalle (sama tuttu Mitch) homma oli tuttua ja se meni tasaisen varmasti joen yli mun miettiessä mistä nappaan kiinni jos meinaan pudota. Mitch tykkäsi syödä ruohoja polun reunalta, mutta toinen opettaja selitti, että mun pitää päättäväisesti naputtaa sitä jaloilla kylkiin ja ilmoittaa, että mä ohjaan ja nyt mennään eikä syödä. Jees.. Olin varmaan tosi päättäväinen kun vähän koputtelin sen kylkiä (eihän nyt toista saa potkia).
Pääsimme hiekkatielle parinkymmenen minuutin ratsastamisen jälkeen ja tietenkin opettajat päättivät, että nyt ravataan. Voi hellanluudeli kun en oo kauheen perillä miten se toimii. Sini onneks ohjeisti mua irkin välityksellä, et oli vähän parempi käsitys siitä, miten mahdollisesti pitää toimia. Käytännössä se on kuitenkin hieman eri juttu =). Lenkin aikana ravasimme useaan otteeseen, väistelimme oksia ja kaatuneita puunrunkoja ja lopuksi ylitimme joen uudelleen (tällä kertaa onneksi ohjeistettuina).
Ratsastuksen kanssa on vähän sellanen fiilis, että nuo pudottaa meidät vähän kuin suoraa pesästä. Toisaalta taas välillä tuntuu, et ihan sama mitä teen niin heppa menee eteenpäin automatisoituna. Ensi viikolla on vuorossa hepan huoltoa ja varusteiden pukemista. Ilmeisesti lukukauden aikana heppailu vähenee huomattavasti, sitä on vain kerran kuukaudessa. On myös mahdollista ottaa ratsastustunteja, joiden hinnaksi tulee 220 pesoa kuukaudessa, mikä siis käsittää tunnin viikossa. Ratsastus Argentiinassa on myös kuulemma erilaista kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Pitänee miettiä, että haluanko ottaa tunteja vaiko en.. Lienee kuitenkin halvempaa kuin Suomessa?
Illalla osallistuin ekaa kertaa joogatunnille. Oli mukavan rauhallinen tunti kun oli vaan kolme tätiä plus minä. Vähän hirvitti, et miten pysyn kärryillä kun ei oikein tuo joogasanasto oo espanjaksi hallussa, mut hyvinhän se sujui kun vaklasin muilta ja Rosa välillä vähän lisäselitti mulle. Hengitysharjotusten kanssa tarvitsen kyllä ehdottomasti lisäharjoitusta. Tasapainokin kaiketi tykkää tuosta hyvää, et ei tartte horjua kun heinämies kun seisoo yhdellä jalalla laittamassa toista kenkää jalkaan. Yleiskommentti et a mí me gusta mucho la yoga.
Nuo hepat ei näytä kovin dynaamisilta...mut varmaan hyvä vaan ;) Ja maastoon lähditte heti vaan, aika parasta.
VastaaPoistaJoogaa, kiva et tykkäät! Tiedätkö mitä joogalajia harjoitatte? Mietin sitä kun tuossa toisessa tekstissä sanoit jalkojen olevan jumissa, ja mulla on nimenomaan tuntunut jaloissa aina joogatuntien jälkeen. Meillä lajina on iyengarjooga, jossa tehdään paljon rankkoja, staattisia seisoma-asentoja. Lihasparat on joutuneet töihin :)
Heh, joo, noi heppaparat on varmaan tallin tylsistyneimpiä otuksia.. okei, mul on Mitchistä tosi korkea käsitys.
VastaaPoistaPitää kysellä Rosalta et mitä joogaa toi on. Lähinnä aika paljon oli hengitysjuttua, sit jotain ihme jalat kohti kattoa juttua jossa jakso olla tosi pitkään plus jotain yhdellä jalalla yks käsi kattoon ja toinen taakse sojottaen ja se vimppo jalka edessä.. Hrr.. Luulen et jalkajumiutus ei johtunut joogasta..