Retki maatilalle - Whii..

Sábado 13.2.2010

Aamulla yliopistolle siinä 9.10 ihastuttavan bussiliikenteen takia. Selvisin vaan 10 minsan odotuksella, joten pääs hengaan yliopiston kanttiiniin viel melkein puoleksi tunniksi, kun eihän me tietenkään tasan 10 lähdetty, vaikka on painotettu, että yliopistolla asiat alkaa sillon kun on ilmotettu, eikä ajat siis ole argentiinalaisille tyypillisesti vaan suuntaa antavia. Kate puuttui viel 10.10, mut ilmestyi onneksi bussille. Suuntana oli siis Estancia Las Delicias eli maatila. Lämpötila kapusi kepeesti yli 30 asteen ja paikan päällä oli paljon pöllyävää hiekkamutamaata.

Kävely ympäri maatilan vei pari tuntia koko aikaisessa auringonpaahteessa ja yhden jos toisen iho alkoi punottaa päivän aikana. Reissussa oli siis mukana 25 vaihtaria plus Alejandro ja Monica, jotka on siis Clemsonin yliopiston vaihtarien tyyliin teamleaderit täällä, ja Juan CRI:stä.
Maatilalla oli hevosia, lehmiä, miniponeja, riikinkukkoja, kanoja, kaniineja, laamoja, sikoja, villisikoja, lampaita, kalkkuna, ties minkä sorttisia lintuja ja about totaalisen kesy puuma. Siellä viljeltiin maissia ja soijaa, jonka viljelystä todettiin, että se vaatii jotain niin vahvaa kemikaalia, että moisen kylväminen pelloille aiheuttaa lähialueen lajiston kuolemista. Kivaa. Mut viljely ei toimi ilman tota kemikaalia, koska sillon muut kasvit valtaa alaa soijalta ja sato kärsii ilm. myös hyönteistuhoja.

Kierroksen jälkeen meille tarjoiltiin asado eli hirveesti tulella grillattua lihaa. Yllättäen tälläkään kertaa kukaan ei muistanut, että oon kasvissyöjä joten söin sit pelkkää salaattia. Jotenkin tuntuu liialliselta muistuttelulta, jos meen aina ennen jotain tällasta sanomaan, et muistattehan hommata mulle jotain ruokaa, mut on se aika kenkkumaista syödä tomaattia, kurkkua, sipulia ja porkkanaraastetta ja niillä koittaa selvitä koko päivä. Nyt viel meni kun on vaan päivän mittanen retki, mut jos jossain kohtaa tulee viikonloppuretkiä niin pökrään sinne silkkaa heikotusta. Ois myös kivaa voida syödä noita tyypillisiä argentiinalaisia ruokia, mutta ei onnistune kun mulle tulee lihasta paha olo. Eikä sekään liene kovin kohteliasta popsia ruokaa ja voida sit pahoin..

Ohjelmassa oli myös kansanmusiikkia, eli tässä tapauksessa gaucholauluja kitaralla ja rummulla säestettynä. Lisäksi kaksi onnellista vapaaehtoista pääs opettelemaan chacarena-tanssia ja kun siinä iltapäivä kolmen maissa alkoi järjetön sade ja ukkonen niin pian puolet porukasta tanssi ryhmächacarenaa (se on siis paritanssi). Päivä piti lopettaa sään takia etuajassa ja tepastimme kuka mitenkin puolen kilsan matkan bussille märän metsän halki mutamössöpolkua. Kannatti valita kengiksi crocsit!

Yliopistolta kotiinpäin oli tarkoitus tulla bussilla, mutta mokomat tuntuivat olevan pois käytöstä. Seisoimme isommalla lössillä pysäkillä reilu puoli tuntia, jonka aikana ohi ajoi varmaan 10 bussia, joista puuttui linjanumero. Suurin osa porukasta lähti kävellen kotiin, mut ketkä asui Urcassa jäi kun meillä matka on hieman turhan pitkä käveltäväksi. Onneksi suht pian sit alkoi tulla toimia busseja. Pysäkillä odottaneet argentiinalaisetkaan ei tienneet mistä oli kyse, ilmeisesti ukkosmyrsky ja tulvivat kadut oli sotkeneet julkisen liikenteen. Kaikki ohiajavat taksit ja remit oli myös täynnä, et ihan hyvä, että bussit alkoivat toimimaan, kun ei sieltä muuten ois päässyt kuin kävellen kotiin. Ja kävely ois voinut viedä niin kauan, että olisi jo pimeetä ts. ei hyvä.

Kotona olin ihan mutaisena ja väsyneenä. Vähän välipalaa hieman energiapuutteellisen lounaan täydentämiseksi ja lähdin Rosan kanssa videovuokraamoon hakemaan leffoja. Otettiin kaksi, joista toinen, Passangers, katsottiin illalla illallisen jälkeen. Hassua kun leffa on enkuksi, mutta tekstit espanjaksi, sekoittaa sen verran, että en oikein tiedä kumpaa seuraisi.