Kanadalainen vaihtari Andrea järkkäsi karnevaalireissun perjantaille ja päätin lähteä mukaan ihmettelemään, mistä oli kyse. Startattiin siis bussilla perjantaina klo 12.30 Córdobasta kohti San Luisia, jonne matkan piti kestää n. 6 tuntia (sijaitsee siis täältä lounaaseen). Argentiinalaiset pitkän matkan bussit on täysin eri luokkaa kun Suomessa, löytyy semi-camaa, camaa ja supercamaa (cama meinaa siis sänkyä). Meidän bussi oli semicama eli se halvin vaihtoehto noista. Penkkiä sai kuitenkin kallistettua reilusti ja jaloille oli kunnon tuki eli torkkuminen onnistui vallan mainiosti. Bussit on lisäksi kaksikerroksisia ja valtaosa paikoista on ylhäällä, alakerroksesta osan ollessa matkatavararuumaa. Matkan aikana näytettiin leffoja, joista vain yksi oli dubattu, muut olivat enkuksi puhuttuja espanjalaisin tekstityksin.
Okrait, meitä oli siis 14 hengen poppoo ja bussi matka vähän venähti. Pääsimme kuitenkin kohtalaisen vähän puutuneina San Luisiin jossa käpyttelimme noin kilometrin turistitoimistoon hakemaan Andrean varaamat karnevaaliliput. Tämän jälkeen bussilla (hinta 2,5 pesoa el n. 50 senttiä) karnevaalialueelle toteamaan, että lippumme ovat lauantaille. Onneksi lippujen vaihto onnistui pienen kävelyretken päätteeksi ja pääsimme karnevaalialueelle.
Ruokavalikoima oli hieman suppea, pelkkää roskaruokaa ja kiinteä 10 peson hinta kaikelle. Yksi vaihtoehto oli ilman lihaa, joten päädyin syömään elämäni surkeimmat ranskalaiset. Oli pakko popsia jotain kun eväät alkoivat olla vähissä (en ehtinyt kauppaan ennen bussin lähtöä eli mulla oli hedelmiä, muroja ja leipäpaloja). Kello oli tässä vaiheessa noin 22 ja alkoi olla aika kylmä. Odottelimme katsomossa karnevaalin alkua ihmetellen silloin tällöin paukkuvaa ilotulitusta. Paikka oli tupaten täynnä väkeä pikkulapsista alkaen.
Karnevaali oli oikein kiva, mutta hyvin lyhyt, koko höskä kesti ehkä tunnin verran. Tämän jälkeen pääsi napsimaan kuvia karnevaalikulkueen väen kanssa. Whii! Lopuksi pääosa porukasta kuunteli jotain rumbubändiä ja bailasi ja oli ihan jossain vaahdossa mitä meidän päälle ruiskutettiin. Kahden aikaan jonotimme jo paluubussiin päästäksemme tuhlaamaan aikaamme San Luisissa. Majoitukset olivat nimittäin kaikki tupaten täynnä, joten olimme varanneet liput aamukasin bussiin. Viimeiset baarit menivät kiinni siinä viiden maissa ja jouduimme siirtymään bussiasemalle torkkumaan. Mulla meni sinänsä hyvin, että olin roudannut mukaan repullisen roinaa, joka oli pääasiassa vaatteita. Muut tutisi hellevaatteissaan kun miä pistin lisäkerroksia päälle. Too bad!
Paluubussimatka oli hyvin uninen.
Meidat jarjestettiin katsomoon ihmettelemaan ohi vyoryvaa karnevaalia.
Valokuvauskaaosta kun ihmiset pomppivat karnevaalivaen kainalosta toiseen.
Jonkin verran tuli harrastettua San Luisin kaduilla tallailua. Kodittomia koiria riitti kuten kaupungeissa vaikuttais olevan joka paikassa taalla.
San Luisin bussiterminaali, jossa tuli hengattua muutama tunti.
Saavuttiin takaisin Córdobaan kolmen maissa iltapäivällä ja päädyin vielä etsimään kännykkäkauppaa, mistä saisi nelitaajuuspuhelimen jossa toimisi suomalainen sim-kortti. Ekasta ostoskeskuksesta löytyi vain liikkeitä, joista sai lukittuja fooneja joten päädyin sitten niiden vinkin perusteella suunnistamaan minulle uuteen ostoskeskukseen n. 15 korttelin päähän. Paikasta löytyi varmaan 4 puhelimia myyvää liikettä, joista yhdestä löytyi yksi sopiva malli. Täällä järjestään kaikki puhelimet on johonkin operaattoriin (?) sidottuja. Lopulta kotiuduin yhdeksän maissa illalla yliväsyneenä kun olin tosiaan nukkunut sen 2 h bussissa sitten to-pe yön ja käsillä oli lauantai-ilta.
Sunnuntaina menin Louisan ja Andrean kanssa Córdoban eläintarhaan. Pääsymaksu oli 15 pesoa (3 euroa) ja 5 peson lisähintaan pääsi myös Zoo Marino –esitykseen. Eläintarha oli aika jännä, se sijaitsee siis lähes keskustassa sijaitsevassa isossa puistossa. Ympäristö on oikein kiva, paljon eukalyptuspuita ja oikein vehreää. Aika alkuun törmäsimme krokotiiliaitaukseen ja kummastelimme, miksi krokon silmäkulma vuotaa verta. Joku mies totesi, että jotkut olivat heittäneet sitä kivellä, että se liikkuisi. Oikeasti?!
Suositellaan ettei elaimia ruokittaisi. Joo, eiko se kannattaisi vaan kieltaa?
Yksi pieni vuohentapainen otus käyskenteli aitauksestaan ulkona kun aita oli vähän rempallaan ja poseerasi Andrealle valokuvaa varten.
Aitaukset oli elainten katselun kannalta aika katsyja kun kuljimme monien kohdilta paljon elaimia ylempana. Laamat oli kyl aika ilmestyksia, osa vaikutti olevan pahasti trimmauksen tarpeessa.
Jotkin aitaukset olivat ihan ylikaruja, pelkkää hiekkaa about, eipä pahemmin virikkeitä. Tiikeri kulki ympyrää ja norsu näytti tosi tylsistyneeltä. Eläintarhat on vähän hankalia juttuja.. En oikein osaa suhtautua niihin.
Elaintarhassa oli leikkipuisto! Valitettavasti aurinko oli paahtanut liukumaen polttavan kuumaksi :(
Vietimme eläintarhassa noin 4 tuntia ja sieltä menimme el Paseo de los Artes –nimisille käsityöläismarkkinoille. Tässä vaiheessa mua heikotti kun olin syönyt ainoastaan muutaman hedelmän ja ei kaiketi ollut tullut juotua tarpeeksi. Lisäksi mulla oli nerokkaasti ainoastaan n. 10 pesoa rahaa. Sain 6 pesolla panciton jollaisissa oli kasvisvaihtoehto. Jee, aika lottovoitto tässä lihansyöjien luvatussa maassa. Lähdin aika pian kotiin bongattuani ensin Carloksen, Paulan ja Imanolin (C siis Rosan poika ja P ja I siis sen perhe, I on mun pelkäämä vauva ;)) ja vajaat 10 muuta vaihtaria. Ihan hassua bongata kaupungilla tuttuja kun tunnen niin vähän ihmisiä ja tää on niin järkyttävän iso paikka. Córdobassa asuu siis jotain 1,3 miljoonaa ihmistä. Toisaalta voi todeta, että isolla osalla heistä ei taida olla mahiksia hengailla vaan jossain markkinoilla.
El paseo de los artes levittaytyy reilun korttelin alueelle ja osin sillankin yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti