Sábado 6.3.2010
Reilun kuukauden verran on tullut ihmeteltyä maailmanmenoa täällä. Vaikea ymmärtää, että olen ollut täällä jo sen verran. Viidennes Argentiinan ajasta takana pienessä hujauksessa! Tässä ehtinee pari kertaa silmiä räpäyttää ja todeta, että loppukoeviikko kolkuttelee nurkan takana. Tässä vaiheessa lienee turha moista pohtia, mutta on kuitenkin käynyt mielessä, josko olisikin ollut parempi lähteä siksi alun perin suunnittelemakseni vuodeksi. Nyt tuntuu, että ero ainakin olisi mahtava jo ihan lähtöasennoitumisessa. 5 kuukautta on kuitenkin vaan pistäytyminen.
Jos nyt alkuun lähdetään vertaamaan aikaisempiin kokemuksiin, niin ensiksi luonnollisesti miettii vajaan viiden vuoden takaista britteihin lähtöä. Ensimmäinen toteamus on, että ei niitä voi verrata. Olin eri ihminen silloin. Englanti ja Argentiina nyt sentään löytyvät samalta planeetalta, mutta yhtäläisyydet voisivatkin melkein jäädä siihen.
Kielen puolesta tämä on ollut helpompaa. Toki on paljon ongelmia, mutta kielen käyttöä ei arastele vaan lähtee selittämään asiaa vaikka sen puolen kilsan kiemuran kautta. Eikä aina tällöinkaan osuta kohdalle, mutta voidaanpa molemmat hymyillä ja olla iloisia vuorovaikutuksesta. Ei sen väliä vaikkei ihan oikein tullutkaan ymmärretyksi/ymmärtänyt, tärkeintä on, että halusi yrittää. Toisaalta välillä mokomaan kyllästyy kuten esimerkiksi toissapäivänä kun sain kuulla kolmeen kertaan selityksen sille, että mitä eroa on kurssien kestomerkintöjen 4 horas cátedras semanales ja 4 horas semanales välillä, vaikka ymmärsin asian ensimmäisellä kerralla. Tulipahan harvinaisen selväksi =).
Toistaiseksi ei myöskään ole tullut enkuissa tutuksi tullutta turhautumisen tunnetta kielitaidon puutteellisuuden vuoksi. Keskusteluun osallistuminen on niin äärettömän mukavaa, että ketuttaa kun on lopulta saanut muotoiltua jonkin kommentin tai kysymyksen ilmaistavaan muotoon vain huomatakseen, että keskustelu on siirtynyt jo sen kukkaruukun ja kaskelotin kautta Chilen maanjäristykseen. Joo.. eihän mulla tässä mitään. Siis yleisesti kyllä tuotakin käy, mutta ei mua hirvittävästi hajota. Voisikohan johtua siitä, että toistaiseksi on tullut jutustelua suht paljon muiden vaihtareiden kanssa ja me ollaan aika pitkälle samassa veneessä kielen osalta. Eli riittää sitä kärsivällisyyttä oottaa kun toinen pohtii jotain sanaa. Muutenkaan keskustelu ei etene kuin VR:n pendolino =). Paikalliset siis puhuvat välillä aivan uskomatonta kyytiä, mun kohdalla tosin plussana, että Rosa on tästä poikkeus useimmiten.
Más o menos..
Heh, tuo tuntuu olevan eniten hoettu sanapari täällä. Merkitsee siis enemmän tai vähemmän. Naureskeltiinkin muutamien muiden vaihtarien kanssa, että yleensä tarkoittaa vähemmän. Lähinnä siis aina kun meille selitetään asioita lopuksi kysytään ¿Comprenden? Ymmärrättekö? Tämän jälkeen kysyjä katselee hetken porukkaa ja toteaa más o menos. Johon kaikki nyökyttää iloisesti helpottuneina siitä, että tarjoutui tämä helppo keino myöntää olevansa ihan pihalla.. :)
-------------------------------
Argentiinassa puhutusta espanjasta (tuskin ylen kiinnostavaa luettavaa jos espanja ei ole jossain määrin tuttua)
Kielen piirteistä hieman lisää. Täällä pääsee siis helpolla voseon säännöllisten taivutusten kanssa. Voseo ei siis tunne epäsäännöllistä verbiä, vaan kaikki verbit taivutetaan kuin ne olisivat säännöllisiä (ilmeisesti kuitenkaan lukuun ottamatta verbejä ser ja ir kun ne nyt ovat muutenkin varsinaiset sääntöjen pakoilijat). Voseo ei myöskään harrasta kenkäverbejä vaan kenkäilyt jätetään vos (sinä)-taivutuksessa tekemättä.
Lisäksi täällä ei käytetä lainkaan monikon toisen muodon taivutusta elikkäs vosotros (te)-muotoa. Sen sijaan käytetään muotoa ustedes/ellos. Kuulemma moista kummaisuutta käytetään ainoastaan Espanjassa ja täällä valtameren toisella puolella toimitaan paljon mutkattomammin =).
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti