Huuh. Enää loppukoe niin on intensiivikurssi kasassa.
Maanantain ja tiistain luennot oli aika unisia kun ihmiset alkaa jo olla asennoituneita lukukauden alkuun. Lisäksi eilen satoi puolestapäivästä alkaen aamuyölle asti ja osa kaupungin kortteleista tulvii. No joo, ei pelkästään satanut vaan oli täysi ukkosmyrsky. Näitä on ollut muutamana päivänä tässä parin viikon sisään ja paikallistelevisio välittää aika surkeaa kuvaa tulvivista alueista. Sinällään ei ole ihme että tulvii kun kaupunki on eräänlaisessa laaksossa ja läpivirtaava joki kuljettaa vedet Mar Chiquititaan (en vastaa oikeinkirjoituksesta, en jaksanut tarkistaa, käännös siis pikkuinen meri) joka on suht iso järvi. Vettä tulee sellaista kyytiä että jokipahanen ei mitenkään voi vetää kaikkea hetkessä. Oon siinä mielessä onnellisessa asemassa, että asuinalueeni sijaitsee suht korkealla eli ei pitäisi tulvia. Ikävämpi puoli on se, että asunnottomat punkkaa usein siltojen alla ja muutenkin hökkeleissään lähellä jokea. Eli tulvat tietty nappaa eniten niihin joilla on vähiten keinoja selviytyä seurauksista.
Täällä on kaduilla paljon ihmisiä vailla töitä johtuen talouden vähän epävakaisen huonosta tilasta. 1990-luvun vaihteessa Argentiinaa riivas hyperinflaatio ja rahan arvo meni alaspäin 200 % kuukausitahtia. Tuolloin monet menettivät työnsä ja tästä on seuraunnut paljon ongelmia. Argentiinalaiset miehet eivät ole oikein osanneet sopeutua uuteen tilanteeseen, kun perinteisesti kotona olevat naiset miesten jäädessä työttömiksi lähtivät kodin ulkopuolelle hommaamaan perheelle elantoa. Miehet jäivät kotiin mutta eivät tietenkään duunailleen taloustöitä vaan monet masentuivat ja alkoholisoituivat ja seurasi monia avioeroja. Naiset painavat siis edelleen monissa kodeissa seka taloustyöt ja lastenhoidon että rahan ansaitsemisen.
Monet nuoret hankkivat rahaa pesemällä autojen tuulilaseja liikennevaloissa. Ongelmana on että heidän määränsä on kasvanut mielettömästi ja jos ajaa kaupungin halki niin saa kepeästi tuulilasinsa pestyä jokaisissa liikennevaloissa. Ja tietenkään tästä ei halua koko ajan maksaa. Lisäksi viime vuosikymmeninä noussut ilmiö ovat nk. cartoneros eli ihmiset, jotka kulkevat keräämässä kotitalousjätteistä kierrätettävää paperia ja kartonkia. He myyvät tätä edelleen ja ansaitsevat näin elantonsa. Ilmiö on monin tavoin ongelmallinen, sillä työsskäyvät kansalaiset suhtautuvat usein negatiivisesti cartoneroihin ja pelkäävät heitä. Cartoneroilla ei myöskään ole kuukausipalkkaa eikä mitään oikeuksia. Monesti koko perhe kulkee keräämässä kierrätysmateriaalia, työolot ovat likaiset, työtunnit pitkät ja ansio riippuvaista suoraan kerätyn jätteen määrästä.
Cartonerot ovat ensimmäinen linkki kierrätysketjussa, jossa materiaali päätyy lopulta kierrätysfirmoille, joiden tulot ovat cartonerojen tuloihin nähden 6-kertaiset. Lisäksi näitä cartoneroja esim. vain Buenos Airesissa on arvioitu olevan 10 000 jakamassa tätä tuloa. 1 kg kierrätysjätettä on 0,195 peson arvoista eli aika paljon saa duunata että perheen elättäminen on mahdollista. Cartonerot ovat siis välttämättömiä kierrätysbisnekselle, mutta ovat oikeuksien ja asemansa tunnustamisen mielessä täysin systeemin ulkopuolella.
Huomiona paikallisesta jätteiden keräyssysteemistä voisi sanoa, että homma ei toimi aivan samallalailla kuin Suomessa. Esikaupunkialueilla kaduilla sijaitsee ikäänkuin kepin nenään nostettuja koreja, joihin ihmiset joka päivä sijoittavat kotitalousjätteen yleensä muovipusseissa. Joka ilta/yö kiertävät jätteidenkuljetusrekat tyhjentämässä nämä korit. Jäteautossa on siis kuskin lisäksi 1-2 henkilöä jotka juoksevat korilta toiselle ja heittävät jätteet auton nieluun. Ei sovi huonokuntoisille.
Yleisesti jätteen lajittelua kodeissa ei pahemmin harrasteta. Mun majapaikka on tästä poikkeus siinä mielessä, että siellä lajitellaan biojäte erilleen ja ilmeisesti kompostoidaan (sen kohtalon selvittäminen on vielä vähän kesken, varsinkin kun välillä sinne tuntuu päätyvän muovipusseja ja talouspaperia taas ei missään nimessä).
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti