2. päivä lukukauseilua

Martes 9.3.2010

Joo, eipä taas voi todeta kun ¡qué día! Aamupäivä oli leppoisa, nukuin pitkään ja missasin joogat ja sitä rataa. Lounaan jälkeen lähdin yliopistolle. Kahdelta oli kurssia Cultural popular de Argentina. Tätä pitää intensiivikurssilta tuttu Roberto ja kurssi vaikutti oikein hyvältä. Ensimmäisellä tunnilla siis kävimme läpi miesten vessan seinäkirjoituksia, jotka opettaja tulkkasi meille, tuossa mokomia ihmeteltäväksi:

¿Sabes donde está tu novia?
Está cogiendo conmigo mientras tu mamá..
¿Y tu hermana se hace una torta con la sierva?

¿Qué hace un judío cuando le secuestran un hijo?
Le cobra intereses a los secuestradores.

Ford Falcon:
-A.A.A
-Taxi
-Cana
-militares

Joo, en noita suomenna, todettakoon kahden alussa olevan olevan pilailua ja viimeisen kannanotto. *on aika iloinen et onnistui kirjoittamaan lauseen ilman ää:tä (on muuten haastavaa, kokeilkaa kirjottaa useempi lause ja hankalaksi menee ellei sit satu osumaan sopivaa asiaa ilman kivoja ääkkosiamme)

Toinen tunti lähti sitten 15 minuutin tauon jälkeen ja aiheena oli Argentiinan ja Latinalaisen Amerikan historia. Opettaja kertoi opettavansa meitä lisäksi myös oppimaan. Hän käytti värillisiä liituja, jotta luovakin aivopuolisko sais jotain mistä ottaa kiinni. Lisäksi joka tunnin alkuun yksi opiskelija esittää jonkin positiivisen sitaatin, ajatuksen, sananlaskun tms. motivoidakseen koko porukkaa. Oisin jo halunnut ottaa sanonnan Yrittänyttä ei laiteta, mut ehkä sen kääntäminen menisi niin sanotusti yli hilseen niin multa kuin muilta. No juu, vaikutti ihan mahdolliselta kurssilta, haluaisin kuitenkin oppia tuntemaan Argentiinaa kun tänne kerran on tullut päädyttyä.

Jouduin lähtemään 15 minsaa etuajassa historiakurssilta ehtiäkseni seuraavalle kurssilleni: Contaminación del recurso natural (saastuminen siis aiheena). No iloisesti koko aineen käytävä kolmannessa kerroksessa oli ihan tyhjä. Olin vähän aavistellut, että näin voisi käydä, mutta eihän sen varaan ollut voinut laskea. Opettaja saapui täsmällisesti varttia yli ja kirjoitti taululle tunnin siirtyneen Laboratorio vitoseen elikkä tietokoneilua tiedossa. Tässä välissä ehdin selittää opelle, että olin vaihtari ja valitsen tässä kursseja ja sitä rataa.

Tietokoneluokassa päästiin sit taas kokemaan täällä käytössä oleva systeemi, jossa jokaisella on oma henkilökohtainen ruutunsa katsella opettajan dioja. Eli siis opettaja dominoi kaikkia koneita ja tökkää hiiret ja näppikset toimimattomiksi ja kuvaa alkaa ympäröidä keltamustajuovitus merkiksi että hallinta hävis. Jassoo. No mikäs siinä, neljännen vuoden opiskelijoista koostuva ryhmä vaikutti vähän apaattiselta. Opettajan puheesta sai hyvin selvää, mutta kurssiin liittyi kaksi asiaa, jotka saivat minut miettimään karkaamista: lähes Campbellia (Jyväskylän yliopiston bilsan peruskurssien 2,8 kiloinen kirja) muistuttava opus Contaminación Ambiental (yllättäen espanjaksi) ja kurssin aikana pidettävä suullinen esitelmä jostakin tieteellisestä artikkelista. Ei nyt aivan hirveästi kiinnosta alkaa tahkota läpi tieteellisiä artikkeleja uudelle kielellä kun englanniksikin tuottaa tuskaa silloin tällöin.

Tämä kurssi oli siis kaksi luentoa putkeen, mutta karkasin ensimmäisen jälkeen katsastamaan toisen kurssin ensimmäisen luennon. Tämä kurssi on pitkänimisin: Desarrollo sustentable en ecosistemas naturales y productivos. Sinällään meinasin hankkiutua tästä eroon heti kättelyssä kun kestävää kehitystä on tullut jo käytyä. Mutta kun saastumiskurssi ei nyt varsinaisesti tuntunut omalta heti alkuun, niin päätin lähteä uskomaan kertaamisen parantavaan voimaan. Tässä vaiheessa mua siis särki päähän hirveä luentoputki enkä suoraan sanoen tiennyt miten jaksaisin vielä kaksi luentoa (desarrollo-kurssi oli myös kaksi luentoa putkeen -meininkinen).

Poukkoilin kanttiiniin hommaamaan pikaisesti jotain tankattavaa, että jaksaisin elämäni ensimmäisen iltakymmeneltä loppuvan luennon kuunnella. Vaihdoin pikaisesti kuulumisia Javierin, Katen ja Leonorin kanssa mättäessäni hedelmäsalaattia naamaan. Tästäkin huolimatta saavuin luennolle 5 minuuttia myöhässä (johtui myös osaksi siitä, että olin jo menettänyt uskoni siihen että luennot voisivat alkaa täsmällisesi). No tietenkin tämän kurssin profe olikin sit se señor täsmällisyys ja sain puikkelehtia pöytien välistä leikkien näkymätöntä.

Kurssin aikana tehtäisiin 15 sivuinen kirjallinen ryhmätyö, joka myös esitettäisiin muille. Lisäksi samoissa ryhmissä valmisteltaisiin väittelyn alustus. Opettaja listasi töiden ja väittelyiden aiheet ja ohjeisti ryhmäytymään. Tästä seurasi aivan uskomaton hälinä, joka päätyi aiheiden kirjaamiseen lapuille ja kunkin ryhmän arpoessa itselleen näin aiheen. Pari ryhmää tarjoutui adoptoimaan mut, mistä olin oikein iloinen kun olo oli jossain määrin ulkopuolinen kun 15 ihmisen puhuessa espanjaa nopeasti samaan aikaan en vaan saa mitään selvää.

Alan olla päätynyt siihen tulokseen, että olen ympäristönhoidon kursseilla se ainoa vaihtari luultavasti lukuun ottamatta Argentiinan geografia -kurssia, jossa viime vuonna oli kuulemma 5 yhdysvaltalaisvaihtaria. Tätä on siis tiedossa torstaina. Jotenkin muille ympin kursseille ei ole tunkua ja tajuan kyllä tavallaan miksi. Opettajat ei oo tottuneet vaihtareihin ja puhuvat suht nopeasti eivätkä välttämättä osaa ottaa huomioon sitä, että luokassa on näitä erikoisvaatimuksellisia opiskelijoita.

Miä en meinaan mitenkään allekirjoita sitä, että vaihtarit vois olla samalla viivalla muiden kanssa. Jo ihan se, että kuullessani jonkun espanjan sanan, en välttämättä tiedä miten se kirjoitetaan, meinaa etten voi olla samalla viivalla. Jos mulla on samat oikeudet ja velvollisuudet kun paikallisilla opiskelijoilla niin sithän terrorisoin kurssia nonstoppina kun kysyn kaikki sanat mitä en tajunnut. Eihän se nyt ihan näin voi mennä, koska aiheessa eteneminen menee about etanan mateluksi ja muiden opiskelu terrorisoituu. Siis tietenkin kysyn jos asiasisällön kanssa on ongelmaa, mutta en voi lähteä siltä pohjalta, että mun on tajuttava ihan kaikki mitä luokassa on sanottu. Ehkä ajan kanssa.

Kestävä kehitys-kurssin ope oli kyl oikein kiva, toka luento oli jo varsinaista opetusta ja se viittasi pariin otteeseen siihen, että meillä on täällä eurooppalainen opiskelija (heh, hauskaa olla eurooppalainen :) ).

Ai joo, huokaisin about helpotuksesta kun nimenhuudon yhteydessä kyseinen ope tenttasi jokaiselta opiskelijalta, että mistä he ovat ja mikä teema aiheessa heitä erityisesti kiinnostaa. Pääsin siis tässä kohtaa infoamaan et mikä ihme lintu sinne niitten keskelle on pöllähtänyt. UBP:ssä on siis käytössä 4-vuoden systeemi useimmilla aloilla, joten mun kurssien tapauksessa kaikki muut opiskelijat tuntevat toisensa ja on henganneet tasan samoilla kursseilla jo kaksi tai kolme vuotta. Eli integroituminen on vähän eri juttu kun ekan vuoden opiskelijoiden sekaan, joiden kanssa tuntuu että kaikilla on kauhea tarve tutustua muihin ja saada ystäviä.

Yleisfiilis tän päivän pohjalta on ihan ilonen. Yhdessä kohtaa olin kyl aika pohjalla ja mietin, et onko täysin väärin mennä parkumaan et en mä pysty käymään näitä kursseja. Oon sentään aika pitkälle tajunnut luennot ja koko ajan tuntuu että tajuaa enemmän (ja vasta toka päivä..). Juttelin bussipysäkillä itävaltalaisen Claudian kanssa ja hän sanoi olleensa luennolla, jolla ei ollut tajunnut oikein mitään. Hänellä ei siis ole valinnanvaraa kurssien suhteen vaan oma yliopisto on ne etukäteen sanellut.

En kyl tiedä onko tilanne omalla kohdallani parempi, kun mulle on hyvin epäselvää, että pitäisikö mun hyväksyttää kurssini Jyväskylässä jollakulla vai käynkö vaan mitä parhaaksi uskon. Tällä hetkellä tuntuu tosin siltä, että käyn ne kurssit joista tajuan jotain ja piste. Epäilen, että mun vaihtoa tuskin kokonaan lähdettäis kurssivalintojen takia perumaan. Lisäksi juttelin ennen lähtöä HOPS-ohjaajani (HOPS meinaa siis henk.koht. opintosuunnitelmaa) kanssa ja esittelin hänelle täällä tarjolla olevia kursseja, joiden käymisen pitäisi olla mahdollista. Ainakin tässä kohtaa tuli vihreää valoa, joten eiköhän sekin asia vielä selviä.