Quebrada del Condorito

Sábado 10.4 - Domingo 11.4.2010

Lauantain ja grillailun takia venähtäneen illan takia emme vaivautuneet lähtemään aamuvarhaisella bussiasemalle vaan inhimillisesti vasta yhdentoista aikaan. Pääsimme puolenpäin maissa terminaalilta lähivuoret ylittävään bussiin, jonka kyydistä jäimme La Pampilla -pysäkillä keskellä about ei mitään. Paikalta lähti tie, jossa selventänä toimi kyltti, jonka mukaan 1,5 km päässä sijaitsee Quebrada del Condoriton kansallispuisto. Tallustimme viileähkössä ilmassa (nousu Cordoban reilusta 400 tänne noin 1900 mmpy:lle ilmeisesti vaikutti myös lämpötilaan) molemmin puolin aitojen reunustamaa tietä kansallispuiston puistonvartijan asemalle.

Kaikkien vierailijoiden piti rekisteröityä, joten kiltisti kerroin meistä tarvittavia tietoja ja vakuutin, ettei meillä ole lämmitintä. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä lämmitin (calefactor) ilmeisesti tykkää sanoa keitin. Aikaisemmin siitä on käytetty sanaa quemador.. mikä sitten lienee oikea. No juu, saimme kirjallisen telttailuluvan ja suuntasimme merkittyä reittiä puistoon. Puistonvartijan pihassa oli noin 20 autoa, mutta kukaan nyt sisälläolevista ei kuulemma olisi jäämässä yöksi eli ei pelkoa tungoksesta telttailupaikoilla.

Ilma oli oikein nätti ja käpyttelimme viitisen kilsaa telttailupaikalle ja pystytimme leirin plus valmistimme oikein maittavaa ruokaa. Ehdimme vielä hyvin valoisalla käymään Balcon Nortella eli pohjoisella parvekkeella eli kondorien bongailupaikalla. Bongailimme kondoreita puolisen tuntia ja pian paikalle saavuttuamme niitä näkyikin alapuolellamme rotkossa. Huisia.

Palatessamme teltalle vastaan tuli muutamia ihmisiä ja kolmen nuoren porukka tuli illalla kysymään meiltä kattilaa lainaksi. Aika upee unohdus ois olla reissussa ilman keittoastiaa. Illalla oli pimeetä, tähtikirkasta ja tuulista! Siirsimme telttaa kertaalleen hieman suojaisempaan paikkaan.

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin kohti Balcon Suria eli rotkon eteläpuolella olevaan bongauspaikkaa. Laskeuduimme ensin joelle ja nousimme toista seinämää ylös. Polku oli vähemmän käytetyn oloinen kun pohjoiselle pisteelle vievä, luultavasti johtuen siitä, että tämä reitti oli vaativampi reitin alas-ylösluonteesta johtuen. Päästyämme perille auringonpaisteessa totesimme paikan vaivan arvoiseksi useiden kondoreiden kaarrellessa ylä- ja alapuolellamme. Aluksi tyydyimme ihmettelemään noita jättimäisiä lintuja ja räpsimään muutaman kuvan.

Popsimme välipalaa ja hörpimme mehua maisemaa ja lintuja katsellen, kunnes totesimme, että pitää lähteä paluumatkalle, jos mielimme ehtiä suhteellisen järjelliseen aikaan kulkevaan bussiin takaisin Cordobaan.

Laskeutussamme joelle aurinko meni pilveen ja vastaan alkoi hiljalleen tulla ihmisiä, joista pääosa oli ilmeisesti vain päivävisiitillä. Meidän lisäksemme telttailualueella oli ollut nelisen telttaa. Toista puolta kavutessamme kattilan lainannut porukka tuli vastaan ja pahoitteli ettei ollut voinut palauttaa kattilaa kun emme olleet olleet paikalla. No hätä ei ollut sen taikka tämän näköinen, korjasimme kattilan talteen heidän teltaltaan ja pakkasimme oman leirimme ja lähdimme lopsimaan kohti puistonvartijan tönöä.

Lämpötila oli laskenut aamun ylämäkipaahteen jälkeen ja lisäsimme vaatetta ilmoittautuessamme puistosta pois. Olimme lopulta tien poskessa keskellä ei mitään noin puoli tuntia etuajassa oletettua bussintuloa. Odottelimme ja huidoimme turhaa ohi kurvaavaa bussia pysähtymään. Odottamamme bussi saapui vain hieman myöhässä ja poimi meidät rinkkoinemme kyytiin. Unista.