Korvapuusti ja pullapoika

Miércoles 7.4.2010

Minulla on tiettyjä epäonnisia pullanleipomiskokemuksia varastossa, joten käytin Tommin läsnäolon hyväkseni pullakonsultaation merkeissä. Saavuttuani luennolta kotiin aloitimme operaatio Pullapojan eli joogatunnin kuluessa hiippailimme keittiöön ja kaivoimme hiivajauhot ja kardemummat esiin (tai olisimme kaivaneet ellei Rosa olisi tehnyt tätä kaikkea meille valmiiksi). Mainintana myös, että tilasin kardemumman Suomesta kun moisesta ei ole täällä tietoakaan, johtuneekohan sitten käännöksen virheellisyydestä vaiko jostain muusta syystä.

Aloitimme valmistusmateriaalin kokoonkursimisen ja hetken – jos toisen – jälkeen jätimme taikinan kohoamaan kolmannesta laatikosta löytämämme pienen puhtaan pyyhkeen alle. Vetäydyimme yläkertaan välttääksemme joogatätiryysiksen (joogatädit ovat hyvin pälättävää ja äänekästä sorttia ja vaikkeivat identtisiltä näytäkään niin ainakin minulle kaikkien nimet ovat epäselviä). Pullataikinan kohotessa illallistimme ja ruoan jälkeen alkoi luomisprojekti. Pelleille siirtyi aluksi kaksi satsia korvapuusteja seurauksena mielipide-eroista korvapuustien oikeasta muodosta. Kulkeekohan Suomessa vihta-vasta rajan lisäksi korvapuustien muoto -raja?

Teimme lisäksi pullapitkon rusinoilla ja membrillolla eli kvittenihyytelöllä somistettuja pullia. Pullien paistaminen kaasu-uunissa oli jännää ja yksi satsi halusi ehdottomasti pysytellä pellissä kiinni vastakkaisista pyrkimyksistämme huolimatta. Operaatio Pullapoika päätyi kuitenkin pääosin ihan tunnistettavien pullien esiinmarssiin uunista. Ensi kerralle korvan taakse: sokeria, kanelia ja voita ei voi koskaan olla liikaa!

Mission accomplished!