Päiväreissu Alta Graciaan

Sábado 17.4.2010

Kun Tommi kerran olosuhteiden pakosta oli edelleen Argentiinassa, päätimme hyödyntää lisäpäivän ja suuntasimme keskustan minibussiterminaalilta Alta Graciaan. Kyseessä on siis 36 kilometrin päässä lounaassa sijaitseva pikkukaupunki. Kuuluisaksi paikan tekee se, että Ernesto Che Guevara vietti siellä ison osan lapsuudestaan. Lisäksi 1600-luvulla Alta Gracia oli yksi jesuiittojen 6 estanciasta eli kartanotilasta.

Bussimatka kesti tunnin verran ja maksoi 7 pesoa eli noin 1,4 euroa. Jäimme epänerokkaasti bussiterminaalissa, jonne bussi saapui pujoteltuaan kiemuraisesti koko kaupungin läpi. Tommi oli tavannut Buenos Aires-Córdoba bussissa jonkun Luisin, joka oli kovasti suositellut visiittiä museossa. Soitimme aamulla Luisin antamaan numeroon ja tämä oli luvannut olla kolmelta meitä vastassa. Bussista jäimme kahden jälkeen ja lähdimme kävelemään kohti näkemäämme Museo de Che –kylttiä. Tässä vaiheessa oli hieman nälkä ja saimme kuulla meitä ihmetelleeltä sedältä, että museon vieressä on kuubalainen ravintola. Menimme siis ravintolaan toteamaan, että kyseessä oli enemmänkin Che-roinaa kauppaava ja sillä koristettu kahvila. Paikasta sai kasvisempanadoja ja niitä tilatessamme meistä tuli yhdeksäs ja kymmenen suomalainen, joka oli paikassa käynyt kuluneen 4 vuoden aikana (heillä oli tilastot vierailijoiden kansallisuudesta seinällä). Suomi kurvasi ansiostamme parin maan ohi sijalta 38 sijalle 36.

Hieman ravituimpina tallustimme Che-museoon ja maksoimme 5 peson pääsymaksun ja saimme opastuskansion englanniksi, jotta lukeminen sujuisi kummaltakin. Luisia ei visiitin aikana näkynyt, mutta Chen perheen kotitaloon Villa Nydiaan tehty museo oli oikein mielenkiintoinen tutustuttava. Bongasimme puolen vuosisadan takaisia astmapiippuja ja kummastelimme Chen nuoruudessaan tekemiä Etelä-Amerikan reissuja, joista ensimmäisen hän kulki motorisoidulla polkupyörällä. Matkaa reissulle oli tullut yli 4000 km ja kohteena siis pampa ja sen pohjoispuolinen Argentiina. Yhdessä huoneessa oli kuvattu kun Hugo Chavez ja Fidel Castro olivat käyneet visiitillä museossa.

Museon jälkeen jatkoimme helteessä tallustamista kohti Alta Gracian keskustaa ja tornissa sijaitsevaa turisti-infoa, josta lopulta saimme kartan kaupungista. Lisäksi saimme kuulla, että paluubusseja kulki vain 40 minuutin välein (Córdoban suunnasta lähtiessämme 12.59, seuraava bussi oli lähdössä 10 minuutin sisään). Kävimme tutustumassa edelleen 5 peson hintaan jesuiittojen estanciaan ja siihen pykättyyn museoon. Tämän jälkeen päätimme ostaa jätskiä, mutta esiin vilahtava bussi sai meidät vaihtamaan lennosta suunnitelmia ja säntäämään pysäkille.

Córdobassa kävimme vielä Paseo de las Artesilla ostamassa täytetyt leivät ja Rosalle pitkän bombillan. Edellinen oli siis muuttunut jo tukkoiseksi ja uusi kohtuuhintainen oli tilauksessa. Ensimmäisellä markkinareissulla olimme siis löytäneet kyseisenlaisia bombilloja hintaan 22 pesoa. Bombilloja on siis ties minkälaisia ja toimimisvarmuus (ei tukkeentuminen) ja laatu vaihtelevat hyvin paljon. Nämä olivat kuitenkin hyväksi todettua mallia. Pitkän bombillan saatuamme suuntasimme kotiin.

Illalla katsoimme kaikki kolme yhdessä Kamchutka-leffan, jonka olin lainannut yliopiston kirjastosta ilman kirjastokorttia (jonka olin siis unohtanut kotiin). En ymmärrä miksi kirjastokortti on niin tärkeä, kun heillä on kaikki tietoni valokuvaa myöten koneella. Turhia hukattavia muoviläpysköjä.

Kamchutka kertoi siis taas hieman eri vinkkelistä 1976-1983 diktatuurista ja katoamisista. Leffassa siis vainotuiksi joutunut perhe piilottelee ja asiaa käsitellään erityisesti lapsen näkökulmasta. Surullista.