Kokeet

Huhtikuun lopussa oli luvassa varsinainen koerysäys, kun kaikkien kurssien välikokeet tulivat ajankohtaisiksi. Onneksi olin jo tehnyt kestävä kehitys-kurssin kokeen, koska muuten viidet kokeet espanjaksi parin viikon sisään olisivat voineet käydä raskaiksi. Erinäisistä opettajien päähänpistoista ja poissaoloista johtuen kokeeni ajoittuivat viikon sisään: keskiviikkona 28.4 Espanja, tiistaina 4.5. Argentiinan populaarikulttuuri JA Latinalaisen Amerikan historia sekä 5.5. Maaperä-kurssi. Kulttuurikokeen siis piti olla espanjan koetta seuraavana päivänä, mutta opettaja perui sen meilitse keskiviikkoiltana.

Oman pikantin lisänsä kokeisiin siis tuo yliopiston promootiosysteemi, mistä kirjoitinkin jo maaliskuun alussa. Eli jos nyt saisin kaikista kokeista yli 7 niin minulla olisi mahdollisuus edelleen välttää kokonaan loppukokeet tai ainakin selvitä helpommilla suullisilla loppukokeilla, jotka järjestetään loppukoeviikkoa edeltävällä viikolla. Tietenkin tämä kaikki edellyttäen, ettei poissaoloja olisi liikaa.

Koepanikointi siirtyi aika pitkälle edellisiin iltoihin sekä kolmea koetta edeltävälle viikonlopulle. Päädyin kertaamaan yhdessä muutaman muun opiskelijan kanssa historiaa. Kulttuuriopettaja oli lähettänyt meilitse jättimäisen kysymyspaketin, joka sisälsi joitain aivan kummallisia kysymyksiä. Yhteensä kymyjä oli reilu kuusikymmentä ja pistetään nyt esimerkiksi muutamia:

¿Quiénes son Hebe de Bonafini y María Estela de Carlotto?
¿Quién es Videla? Describa un perfil de su personalidad.
¿Por qué Videla afirma que “no se podía fusilar”? ¿Qué queda demostrado en sus palabras?

Lisäksi tässä koetta edeltävänä päivänä saamassamme matskussa oli tarjolla lisää lukemista aiheesta, jota ei tunneilla ollut lainkaan käsitelty. ¡Qué bueno!

Lea el artículo http://www.pagina12.com.ar/diario/elpais/1-144762-2010-04-28.html del diario Página 12 del miércoles 28 de abril de 2010 (se adjunta copia)

¿Cuál es la situación actual de Videla y Martínez de Hoz?
¿Por qué en la actualidad siguen siendo juzgados?

Juups. Koepaniikeista sit selvittiin ja kokeissakin kävin. Koetuloksia odotellessa oli kiva kuunnella toisen kulttuurikurssin vaihtareiden kauhujuttuja arvostelusta. Kyseisellä kurssilla 2 opiskelijaa oli saanut kympin, 2 kasin ja loput nelosen tai vitosen (skaala siis 4-10). Opettaja oli todennut, että selkeästi näki ettette ole opiskelleet. Whippee. Porukka suoraan loppukokeeseen. Heille oli kuulemma tarjottu mahdollisuutta välttää kirjallinen loppukoe jos saisivat vielä tulossa olevasta toisesta välikokeesta ysin tai kympin.

Maaperäkurssin koe oli varsinainen lätty. Kysymyksiä oli yli 10 ja yhdessäkin lueteltiin maaperätyyppejä ja niiden ominaisuuksista olisi pitänyt osata kertoa. Jostain kummallisesta syystä en ollut pitänyt oleellisena kirjoittamiemme listojen opettelua joten osasin vain pistää maaperät pH:n mukaan järjestykseen ja kommentoida, että maaperissä, joiden nimessä mainittiin salino, on runsaasti suoloja. Sain vastauksestani 8 pistettä kymmenestä. Mielenkiintoista. Toisessa kysymyksessä piti osata kertoa maaperän agregados (en tiedä oikeeta käännöstä) ja vastaukseksi riitti kuva, missä kunkin tyyppisiä agregadoja oli piirretty oikeaan maaperän horisonttiin. Hienoa.

Jees, kokeet siis selvitetty kunnialla läpi ja toistaiseksi kaikissa aineissa on mahdollisuus välttää loppukoe. Poikkeuksena maaperäkurssi, jolla promoción directa ei ole käytössä. Nyt vaan peukkuja etten kipeenny niin, että pakko skipata liian monta tuntia. Mulla ei selkeesti ole mitään loppukoekammoa =). Ei vaan jostain syystä tee mieli lukea kaikkia matskuja uusiksi. Varsinkin kun argentiinalaisilla opiskelijoilla on kuukausi lukulomaa ennen loppukokeita, mutta vaihtarit ottaa kokeet jo kesäkuun 22.-25. Toivoa sopii, että espanjan lukeminen sujuu ilman sanakirjaa tossa vaiheessa =). Okei, oon aika pitkälle hylännyt minisanakirjani kun unohtelin sen niin monta kertaa, että helpompi ilman.

Tästä tosin seuraa pieniä ongelmia silloin tällöin.

Viime maaperäkurssin tunnilla opettaja luennoin aiheesta pozos varmaan viisi minuuttia ilman, että olin kärryillä mistä on kyse. Kysyin heti alkuun mitä sana tarkoittaa ja vastaukseksi sain taululle ympyrän ja kolme viivaa minkä kaiketi piti selventää sanan pozo merkitystä.
Lopulta tajusin, että kyseessä lienee kaivo. Puhe siis kääntyi pozo negroon ja opettaja rupesi selittämään puhdistusmekanismia. Mutta aika hupaisaa kuunnella tajuamatta sitä yhtä avainsanaa. Mielenkiintoisia kokemuksia kyllä moiset :).

Lisäkommenttina, että tuntuu, että monet ihmiset eivät kertakaikkisesti osaa selittää sanoja. Samaa ilmiötä esiintyi Englannissa. Esimerkiksi tuo kaivo, ei kai olisi niin vaikeaa sanoa, että se on reikä maassa mistä otetaan vettä. Ja luultavasti tuo jo riittäisi selvittämään mistä on kyse. Kun ongelma ei ole etten tietäisi mikä on kaivo, en vain tiennyt sanaa pozo.

Joo, tästä muistuu mieleen Andrean kommentti siitä, että hän odottaa innolla talvea kun silloin meillä on taas identiteetti ja pystymme ilmaisemaan itseämme miten haluamme. Tämä siis ensimmäisiltä viikoilta kun kommunikaatio oli aika katkonaista ja sanakirjaan nojaavaa ja paljon sí, sí, yo comprendo vastauksena armottomaan viittelöimiseen jne. Tässä vaiheessa ei myöskään saanut muodostettua kovinkaan selkeää kuvaa kenestäkään. Vaikka suurin osa kommunikaatiosta oiskin sanatonta niin kyl se kieli aika oleellinen on ihmisten kanssa toimiessa.