Vapaaehtoistyötä

Tänään heräsin epäinhimillisesti jo varttia yli kahdeksan. En voinut uskoa että pimeyden keskellä sängyssä kellimistäni häiritsevä ääni todellakin oli herätys. Kylmä todellisuus kuitenkin todella kutsui, joten urheasti uhmasin hyytävää ilmaa ja pujahdin peiton kätköistä vetämään viileitä vaatteita niskaan. Aamupalaa ja meilistä viimeinen varmistus, että olen todellakin oikeana päivänä liikkeellä, ja niine hyvineni painelin kohti bussipysäkkiä.

Varmistin kioskista, että olen todellakin Intercordoba-bussin pysäkillä. Odottelin ikuisuudelta tuntuvan ajan kunnes punainen bussi saapui ja oli menossa Mendiolazaan. Jee! Kyytiin ja matka kohti tuntematonta alkoi bussin kymmenen minuuttia myöhemmin sujahtaessa yliopiston ohi. Olin tuntemattomalla vyöhykkeellä ja seurasin silmä kovana ikkunasta ohi vilahtelevaa maisemaa. Bienvenidos a Mendiolaza -kyltin jälkeen bongasin pesiskentän ja jäin bussista valtaosan kyytiläisistä kera. Kävelin kadun yli ja kiersin edessä olevan hylätyltä asemalta näyttävän rakennuksen. Kappasta vain, se todellakin oli etsimäni terveysasema. Minulla ei siis ollut paikan osoitetta, koska kukaan ei sitä yliopistolla tiennyt. Olin saanut seikkaperäiset ohjeet toisilta paikalla käyneiltä vaihtareilta.

Kello oli 10.10 eli olin paikalla täsmällisesti kymmenen minuuttia myöhässä. Eli argentiinalaisen ajan mukaan juuri oikeaan aikaan. Kysyin apteekista mitä minun pitäisi tehdä ja Paulaksi itsensä esitellyt nainen kysyi, onko minulla sairaalatyöntekijäpaitaa. Eipä ollut just tullut mukaan, joten totuudenmukaisesti kielsin omistavani moista. Niinpä hän tökkäsi minut huoneeseen, jonka ovessa luki Enfermería. Sain tavata Mirtan ja Lilyn, jotka olivat sairaanhoitajia. Paula jätti minut heidän hoteisiinsa. Toisin sanoen vetelehdin kopissa ja M&L puhuivat rokotuksista ja numeroista ja kirjoittivat jotain papereihin mitä olivat levitelleet potilasvuoteelle. Pari ihmistä kävi kysymässä jotain ja minua pyydettiin sulkemaan ovi, jonka nämä jättivät auki. Okei, 20 minuuttia paikalla ja olin saanut tehdä jotain. Ah, ilontunnetta.

Juu. Seuraavaksi naiset jatkoivat papereiden kimpussa kun ovesta kurkkasi mies, joka halusi rokotettavaksi. Lily rokotti hänet ja minulla oli hieman kiusallinen olo vain hengata huoneessa ilman ihmeellisempää virkaa. Tunnin aikana sairaanhoitajat saivat paperit valmiiksi ja tasaiseen tahtiin sisään lappasi porukkaa rokotettavaksi. Noin puolet oli enemmän tai vähemmän huutavia lapsia. Joidenkin perään sairaanhoitajat totesivat, että joo heippa, älkääkä enää tulko takaisin.

Kun tulin minulta kysyttiin, että puhunko vähän espanjaa, johon toki vastasin myöntävästi. Sitten kerran minua pyydettiin ojentamaan jotain. En edelleenkään tiedä mikä sana oli, mutta kummallista, että vähän espanjaa puhuva ulkomaalainen voisi sen tietää. Sana siis meinasin jotain tietyntyyppistä rokotusruiskua. Jessus. Lisäksi sain kirjoittaa yhden potilaan tiedot ylös. Tämä oli tietenkin hyvin yksinkertainen tehtävä, johon oli turha antaa ohjeita. Sain potilaskortin ja rokotteenostokuitin ja yllättäen kummassakin oli eri nimi. Jaa? Lopulta sairaanhoitajat totesivat, että homma toimii nopeammin kun he tekevät tämän.

Vähän ennen kahtatoista Lily iski oveen lapun, jossa luki että rokotukset 8-12 ja 14-16 ja he totesivat, että jee tauko. Toinen alkoi laittaa ripsaria ja toinen tiirata jotain tyyppiä ikkunasta. Minuuttia vaille kaksitoista sain kuulla, että oli puolipäivä ja voisin poistua.. Tässä vaiheessa olin laskenut päässäni useampaan (sataan) kertaan yksi ynnä kaksi on viisi ja niinpä kysyin, olisiko minulla ensi viikolla jotain hommaa, että maksaako vaivaa tulla. Sain vastaukseksi, että tilanteet muuttuu, ehkä. Just.

Tontturoin yliopistolle punaisella bussilla ja sattumalta jäin juuri oikealla pysäkillä. Kulttuuritunnilla kuuntelimme taas kerran argentiinan kansallishymniä ja laulettiin chacareraa. Tanssiosaan ei vieläkään päästä vaikka tämä oli kolmas tunti kun sinne asti yritimme. Opettajalla on paha tapa juuttua selittämään hieman epäoleellisia asioita. Tällä kertaa hän selitti miksi Argentiinan vaakunassa on tonttulakki. Okei, eihän kyse ole tonttulakista mutta siltä se näyttää, katsokaa vaikka itse: http://en.wikipedia.org/wiki/Coat_of_arms_of_Argentina

Historian tunti jatkoi koko kurssin jatkunutta varmaa peruskoululinjaa, jossa valitettavasti kaikki eivät pysy mukana. Joten siksi opettaja selittää asiat kolmeen kertaan. Neuloin sukkaa lopputunnin.

Illalla osallistuin joogatunnille, mikä oli äärimmäisen rentouttavaa. Pitkästä aikaan pääsin mukaan kun nämä vierailut ovat syvästi häirinneet mun joogailua. Lähes koko ohjelma oli mulle ihan uusi ja tykkäsin enemmän kuin edellisestä. Olisin melkein halunnut jäädä rentoutumisen jälkeen nukkumaan siihen viltin alle.

Tästä alkaa 5 vapaapäivän putki. Argentiinan itsenäisyyspäivä on siis tiistai ja koska tänä vuonna on 200-vuotisjuhlat saamme myös maanantain vapaaksi. Huomenna saa siis nukkua niin pitkään ja paljon kun haluaa. Juhlat!