Okei, nyt ei taida pahemmin jaksaa kirjottaa, pitkä juttu niin sanotusti. Tiivistettynä, teinpä sitten tuon pakollisen pääkaupunkivierailun Satun ja Essin visiitin yhteydessä. Satu oli siis järkevästi varannut lennot mua konsultoimatta, minkä seurauksena se ei tiennyt, että Córdobaan asti pääsee koneella eikä tartte busseilla tms. 700 kilsaa Buenos Airesista tänne. Meninpä sitten Buenos Airesiin ke-to yönä bussilla. Satu ja kaverinsa Essi olivat siis saapuneet tän hassun maan kamaralle jo keskiviikkona, mutta maaperäkurssin välikoe pakotti mut pistämään lähtöni vasta keskiviikko iltaan tiistai-illan sijaan. Tarkoituksenamme oli viettää ensin 5 päivää Buenos Airesissa ja sitten yhdessä cordobaistua. Hommaan tuli lisäsävyjä kun saksalainen Marie tuli mukaan..
Juuh, tässä kuvia reissusta. Kirjoittaminen olisi käynyt liian pitkälliseksi. Lyhyesti sanottuna kaupunkikiersimme torstaina bussilla ja näimme paljon patsaita ja museoita sekä La Bocan. Perjantaina kävimme Palermo Sohossa ja Recoletan hautausmaalla sopivasti juuri 7.5. eli Eva Peronin syntymäpäivänä. Eva Peron on siis haudattu Recoletaan Duarten perhehautaan. Paikalla oli paljon kukkaseppeleitä ilmeisesti syntymäpäivää muistaen. Recoleta oli varsinainen kuolleiden kaupunki, haudat olivat pienen talon kokoisia ja kaikkialla oli kolkon kivistä ja taustalla näkyivät korkeiden kerrostalojen parvekkeet.
Lauantaina visiteerasimme markkinoilla Plaza de Francialla ja kävin Eva Peronin museossa, minkä jälkeen menimm yhdessä kyseiseen Ateneon kirjakauppaan. Sunnuntaina vierailimme San Telmon kaupunginosan markkinoilla ja illalla rentouduimme katsomalla hostellin leffahuoneessa elokuvaa säkkituolikasassa löhöten. Maanantaina ostimme bussiliput ts. kävelimme Retirolle ja myöhemmin kävimme jätskillä, kahvilassa ja suklaakaupassa ja ajoimme metrolla. Maanantaille osui myös reissun paras pasta-annos: kurpitsalla täytettyjä sorrentineja parsakaalikastikkeella. Suuntasimme Satun ja Essin kanssa Cordobaan iltakahdeksalta bussilla. Marie lähti eri suuntaan tässä kohtaa. Mutta juu, tuli pääkaupunki nähtyä!
Heti ekaksi oli nälkä joten Satu ja Essi pääsivät kokeilmaan jotain tyypillistä argentiinalaista elikkäs empanadoja.
Takana oleva heppa oli myynnissä, hintaan 7500 pesoa eli noin 1500 euroa. Kuulemma juuri viime viikolla oli mennyt yksi. Perulainen heppakauppias halusi ottaa musta kuvan hepan kanssa ja lykkäsi vielä sombreron elikkä hatun päähän.
Todistusaineistoa, että todella olin Caminatolla. Taustalla vähän näkymää väritaloihin. Aurinko alkoi sopivasti laskea ja Bocasta jatkaessamme matkaa olikin jo aivan hämärää.
Satu ja Essi intoutuivat tangoamaan. Tango on lähtöisin Buenos Airesista alun perin alemman yhteiskuntaluokan keskuudesta. Aluksi tangoa tanssivat prostituoidut ja naispareja ei pahemmin ollutkaan saatavilla, joten tavanomaisesti myös miehet tanssivat keskenään.
Nyt selvittiin jo Palermo Sohon kaupunginosaan asti. Lähdettiin hostellilta aamupäivällä ja otettiin bussilinja 59. Saimme käpystellä suhteellisen paljon, mutta rauhalliset puiden reunustamat kadut olivat tähän oikein oivia.
La Bocan kaupunginosasta, El Caminaton varrella kissat seurasivat menoa lintuperspektiivistä. Boca on siis suhteellisen köyhä kaupunginosa, kaduilla näki patjoja ja huopio ja sivukujilla paloi tulija. Turisteille se on kohde värikkäiden talojensa ansiosta. El Caminato on se pahin - tai paras riippuen näkökulmasta - väritalokatupätkä. Alunperin Bocassa asui siis satamatyöläisiä ja he maalasivat talonsa laivoista ylijääneillä maaleilla, tästä seurasi värikkyys. Tuntui kyllä vähän ristiriitaiselta, että kaupunkikierroksen opas sanoi erityisesti pysähtyessänne, että pitäkää huolta tavaroistanne. Kävimme ensin katsomassa La Bomboneraa eli Boca Juniorsien stadionia ja sitten jatkoimme bussilla parin korttelin päähän Caminitolle. Kävellen olisi kuulemma ollut vaarallista.
Pakollinen pulupotretti vanhakirjakoju pätkältä.
Taustalla näkyy valkoinen obeliski, joka on pystytetty Buenos Airesin pääkadun eli 9 de julio (heinäkuun yhdeksäs, tunnetaan myös Argentiinan itsenäisyyspäivänä) ja Corrientes kadun risteämän keskelle. Obeliski rakennettiin 1936 vain kuukaudessa kaupunginperustamisen 400-vuotis juhlan muistoksi. Korkeutta sillä on 67 metriä ja turisteille se on oiva maamerkki kaupungissa luoviessa.
Kävin Eva Peronin museossa, josta tämä kuva on otettu. Rakennuksessa, jossa museo toimii, toimi aikaisemmin yksi Eva Peronin järjestämistä keskuksista (Hogar de Tránsito) lapsille ja naisille, jotka muuten olisivat jääneet kadulle. Kuva on paikan keittiöstä, pikanttina lisänä taustalla olevassa viljalokerikossa juoksenteli useampiakin pulleita hiiriä, jotka mutustivat lokeroiden sisältöä..
Buenos Aires on tunnettu kirjakaupoistaan, joten sellaisessa piti ehdottomasti käydä. Löysimmekin itsemme iltakahdeksalta tästä teatteriin rakennetusta El Ateneo Grand Splendid -kirjakaupasta Santa Fe-kadulta. Isommissa kirjakaupoissa on tyypillisesti kahvila ja tuoleja ja ihmisiä lueskelemassa kirjoja. Kirjakauppakulttuurissa voisi olla Suomessa vähän kehittämistä.
Tässä ylitetään ties kuinka monetta kertaa Avenida 9 de Juliota. Tätä on pidetty maailman laajimpana katuna oppaamme mukaan virheellisesti, sillä oikeastaan 9 de Julioksi kutsutaan kolmea vierekkäin samaan suuntaan kulkevaa katua. Niin taikka näin, sen ylittäminen ei käynyt ihan nopeasti. Jalankulkijaliikennevalot toki auttoivat asiaa =).
Tässä odotellaan Solo Empanadassa empanadatilauksemme valmistumista. Oli kyllä järkyttävä reissu eivätkä empanadatkaan olleet vaivan arvoisia. Makuja toki löytyi, minulle sopivia kala tai kasvisvaihtoehtoja oli yhteensä 6, joista yksi siis tonnikala, muut kasvista. Kun saavuimme puljuun tilaukset ottava kaveri juorusi puhelimessa. Meni noin vartti ennen kun saimme häneen kontaktin. Paikassa viettämämme ajan aikana tyyppi lopetti puhelun kahdesti, ensi kerralla vaihtoi kännykkään ja sitten taas kännykästä työpuhelimeen. Toinen paikassa hengaava tyyppi nuoleskeli sormiaan tekemättä mitään. Silloin tällöin joku lähetti saapui ja lähti skootterilla viemään tilausta. Ainoa työskentelevä henkilö lähettien lisäksi näytti olevan keittiön puolella työtä painava nainen. Paikalla pyöri myös verinen mies (sääressä lähes 10 cm läpimitaltaan oleva ympyräinen haava ja kädet ja vaatteet veressä. Joo, kiitos hostellille takasin mahdollisimman pian..
Satu ja Essi istuivat kahvilassa San Telmossa minun ja Marien kiertäessä antiikkimarkkinat. Törmäsimpä tangoesitykseenkin ja jäin tietenkin hetkeksi jumiin jo silkasta ryysiksestäkin johtuen. Kahvilan palvelu oli argentiinalaiseen tyyliin äärimmäisen vetelää, tytöt istuivat pöydässä parikymmentä minuuttia ennen kun tarjoilija suvaitsi tiedustella josko he haluaisivat ottaa jotain. Marie myös poltti päreitään koittaessaan tilata laskun. Tarjoilija ignoorasi kokemuksen tuomalla varmuudella kaikki huitelut kauempaa. Aurinko paistoi ja palailimme hostellille markkinakojujen huumasta.
Plaza de Mayo. Tarviiko muuta edes kirjoittaa? Tällä paikalla käyminen oli mulle tosi hienoa, historian ja kulttuurin tunnilla on käsitelty mokomaa paikkaa ihan liiaksi, että sen olisi voinut jättää väliin. Taustalla näkyvä punainen rakennus on Casa Rosada elikkä paikka missä presidentti ja hallitus painaa pitkää päivää. Sieltä parvekkeelta on annettu monia puheita ja nähty Evitan ja Juanin halaavan :). Aukioon on maalattua Madres de Plaza de Mayon symboleita eli valkeita päähuiveja ja yhdellä laidalla oli vaaleansinivalkoisia mielenosoitusbanderolleja Falklandsaarten sodan uhrien muistamiseksi.
Buenos Airesin kupeessa sijaitsee jonkin sortin suojelualue, mistä löytyy ties mitä lintulajeja. Tällä kertaa emme käyneet kun kääntymässä suojelualueen alussa, mutta jotenkin hassua että vehreää ja lintuista ja taustalla kajastavat ihan lähellä pilvenpiirtäjät. Paikalla oli paljon porukkaa sunnuntaita viettämässä ja poistuimme elämäni karmeimman taksikuskin kyydissä koska a) jalat olivat lopussa kävelystä ja Satu piti nähdä viideltä hostellilla b) Marie piti paikkaa vaarallisena. Jäimme kuskin kyydistä siinä vaiheessa kun hän totesi suurin piirtein että vihaa ulkomaalaisia ja naisia.
Päädyimme La Paz -nimiseen kahvilaan Corrientesin varrelle juomaan mate cocidoa (eli matea teepussista, maistuu about vihreelle teelle) ja pelaamaan Skip bota. Muu asiakaskunta koostui pääasiassa suht vanhoista miehistä.
Suklaakauppa. Jee, pakko kokeilla. Sieltä sai myös namia marmeladia =).
Viimeisenä päivänä kokeilimme kaupungin metroa. Se oli kuuma ja tunkkainen ja vei meidät pimeeseen. Tosin kun selvisimme takaisin keskustaan oli vielä pimeämpää. Hintaa matkalla oli 1 peso 10 centavoa etäisyydestä riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti