Tommi menee vol. II plus puhelinkaaosstoori

Viikko kului luennoilla istuessa. Tommi ihmetteli lentouutisia ja kyttasi mahdollisuuksia paluulentoon. Moinen jarjestyi lopulta lauantaille 24.4. eli kavin toiseen kertaa saattamassa Tommin paluuvuorolle, talla kertaa bussiasemalle perjantaiyona. Yllattaen jo kaytettya Córdoba-Buenos Aires lentoa ei saanut toistamiseen.

Okei, sit selvittelen puhelinsekoilua:

Kirjoitinkin jo, etta puhelimeni ei toimi taalla kun mokoma on kaksitaajuuksinen ja Argentiinassa ei tykata samoista taajuuksista kuin Suomessa. Niinpa mulle siis postattiin Suomesta kaytetty nelitaajuusfooni. Moista ei kuulunut ja Argentiinan posti tuntui jumiakin jumimmalta. No juu, puhelinta ei edelleenkaan ole ilmestynyt eli oletan sen kadonneen jonnekin matkalle, luultavammin tanne paahan.

Seuraava episodin vaihe oli, kun Tommi toi mulle nelitaajuuspuhelimen Suomesta. No se osoittautui kaksitaajuuspuhelimeksi, jota myytiin eri taajuuksilla eri puolilla maailmaa. Ts. Euroopassa siellä toimivilla ja rapakon takana sit toisilla. Nokia oli nerokkaasti kirjoittanut puhelimen statseihin kaikki taajuudet mut eri riveille.

Operating frequency

* EGSM 900/1800
* GSM 850/1900

Kyllähän tuosta nyt pitäisi tyhmemmänkin tajuta ettei sama puhelin toimi molemmilla. Thanks Nokia! Eli olin edelleenkin puhelimetta. Tässä vaiheessa aloin olla jo suhteellisen tottunut tilanteeseen.

Argentiinassa foonit siis myydään liittymälukittuina, eli sellaisen ostaminen ei oikein olisi tullut kysymykseen, koska en halunnut ns. kertakäyttöpuhelinta jonka dumppaisin parin kuukauden päästä. Toki täältä saa myös puhelimia, joissa toimisi mun suomi-sim, miinuksena että hinta about tuplaantuu. Saisin pulittaa täällä 75 euroa puhelimesta joka Suomessa maksaisi 45 ja mokoma ei tietenkään toimisi Suomessa eli yhtä turhan kanssa. En siis päätynyt ostamaan puhelinta täältä, sillä ainoastaan nelitaajuusfoonissa olisi järkeä ja niiden hinnat huitelivat jossain turhan korkealla siihen nähden, että mulla on pelottavan paljon historiaa puhelimien tiputtelusta.

Tommi päätyi jättämään mulle kolmitaajuusfooninsa. Pystyin siis lähettelemään tekstareita. Jee. Ostin paikallisen sim-kortin 2 eurolla (ryöstöhinta, mut minkäs teet) ja moinen tuntuu hieman omituiselta tapaukselta. Kaikki toimii hyvin Cordoban alueella, minne puhelin on jotenkin rekisteröity. Buenos Airesin suunnalla sitten heikommin. Suomisimilläni voi lähettää viestejä, mutta ei vastaanottaa. Argentiinasimini puolestaan ei lähetä viestejä Argentiinassa oleviin suomipuhelimiin (yritin lähettää Satulle viestin Buenos Airesiin).

Yleistoteamus, että hyvin tulisi toimeen ilman puhelintakin. Päänvaivaa olisi ainakin vähemmän. Ja täällähän on siis julkisia puhelimia ts. puhelinkoppeja ihan eri malliin kun kännyköiden luvatussa Suomessa. Lisäksi Rosalla on lankapuhelin, eli soittamaan kyllä pääsee jos on tarvis.