Synttärikemuiluihin kirkkoon

Sábado 24.4.

Painuin iltapäivällä viiden aikaan keskustaan miittaamaan Hannahia, jonka kanssa olimme sopineet menevämme tekemään kulttuurikurssin artesaanihaastattelua. Saavuin lahjakkaasti tasan kahdelta Patio Olmos-ostoskeskuksen eteen ja bongasin Chapmanin. Selvisi, että hänkin odottaa Hannahia ja odottelimmekin yhdessä rattoisasti matea siemaille. Vaivasin pääressuani yrittämällä puhua englantia Chapmanin Yhdysvalloista vierailulle tulleen äidin kanssa.

Pian Hannah ja Cristi saapuivat ja lähdimme valumaan markkinoita kohti. Ostin palan aivan taivaallista sitruunamarenkikakkua ja alkuhässäkässä hajaantuessamme kukin tahoilleni lähdin etsimään sopivaa artesaaniuhria haastattelun kohteeksi. Ilma oli oikein kaunis ja valoa riitti vielä hetken aikaa. Tunnelma markkinoilla oli oikein leppoisa ja juttelin useammankin artesaanin kanssa ennen kun päädyin haastattelemaan kasvismarmorista koruja valmistavaa Martínia.

Kaikki muut olivat jo saaneet haastattelunsa tehtyä kun lopulta suuntasimme kohti kirkkoa, missä vietettiin jonkun tyypin synttäreitä. Muut puhuivat mut lähtemään mukaan vaikka vähän epäilytti kirkkotouhu, kun en ollut siellä koskaan käynyt enkä edes nähnyt vuosia täyttävää henkilöä. No eipä ollut Chapmanin äitikään eli mukaan vaan..

Kirkko oli hyvin pieni eikä katolilaiseen tyyliin koristeellinen. Paikalla oli noin 20 ihmistä ja popsimme empanadoja ja pitsaa. Suurin osa porukasta oli siis argentiinalaisia yliopisto-opiskelijoita, UNC:stä eli Universidad Nacional de Cordobasta. Meininki oli ihan hauskaa, vaihtoehtoiset synttärit. Jakaannuimme ryhmiin sattumanvaraisesti ja kävimme eettisiä keskusteluja raamatun teksteihin pohjautuen. Lopuksi kaikki saivat kertoa miten jumala oli menneellä viikolla tehnyt jotain heidän hyväkseen.

Kaikki vaikuttivat todella iloisilta lukuun ottamatta toista kirkon johtohahmoa, joka suhtautui muhun jotensakin kylmästi. Tai sit se oli vaan korvieni välissä =). No juu, en antanut sen häiritä, ehkä sillä oli vain huono päivä. Oikeastaan tosi mielenkiintoista osallistua tuollaiseen tapahtumaan, koska mulle kuitenkin on aika vierasta seurakuntameno. Tuntui, että paikallaolevat ihmiset todella saivat uskostaan paljon, mutta en ainakaan tällä kertaa kokenut minkäänlaista valaistumista.

Valuttiin kohti bussipysäkkiä lopulta yhden aikaan yöllä kakun syömisen jälkeen. Olin hieman huolissani bussien kulkemisesta, mutta argentiinalaiset vakuuttivat, että kyllä kahteen asti kulkee. Tulimme pysäkille juuri kun E1 bussi huristi ohi. Hannahin olisi siis pitänyt ottaa se ja kysyinkin eikö hän haluaisi mennä taksilla, kun seuraavaa bussia saa tähän aikaan odottaa vähintään tunnin, jos moinen edes tulee.

Hannah halusi odottaa ja minun bussini tulikin samalla hetkellä, joten hyppäsin siis siihen. Sain kuulla seuraavana tiistaina, että Hannah oli odottanut puoli neljään ennen kuin oli ottanut taksin. Juu.