Viernes 30.4.
Tänään kulttuurikurssimme opettaja Roberto Herrera oli järkännyt erikoistunnin, jonne osallistuminen oli vapaaehtoista. Aiheena olivat folkloristiset soittimet eli kaiketi kansanmusiikkia pääsisi kuulemaan. Lähdin siis poikkeuksellisesti yliopistolle hikoiltuani aamupäivän haastatteluraporttia samaiselle opettajalle kirjoittaessani. Tunnille ilmestyi lisäkseni vajaa kymmenen ihmistä, mikä oli ikävää, koska luento oli oikein hauska.
Sen piti siis musiikinopettaja, joka oli aikaisemmin toiminut kemistinä ja lyönyt reilut parikymmentä vuotta sitten hanskat tiskiin ja vaihtanut alaa. Hän oli tuonut kaikki esittelemänsä instrumentit mukana ja saimme kuulla pätkiä eri tanssimusiikeista sekä lauluja, joita tämä opettaja esitti yhdessä Roberton kanssa. Pääsimme myös kokeilemaan panhuilun kaltaisia soittimia, joista vain Lyda sai äänen aikaiseksi oletettavasti koska osasi soittaa saksofonia :).
Huomenna on iloisesti vappu, toinen kahdesta päivästä kun täällä on kuulemma about kaikki, isoja marketteja myöten kiinni. Toinen on siis uusi vuosi. Vappua juhlitaan syömällä locroa mikä tykkää sanoa jotain lihasoossipöperöä. Hui. Sit porukka kaiketi hengaa perheen kanssa jne. Eli oikein sopiva viikonloppu tenttiin lukemiseksi =).
perjantai 30. huhtikuuta 2010
Tommi palaa Suomeen osa I
Miércoles 14.4.2010
Tommin vimppo kokonainen päivä täällä, joten lintsasin hurjat kaksi luentoa, mitkä oli tiedossa. Lähdettiin aamulla keskustaan ihmettelemään suurkaupungin vilinää ja etsimään matekauppoja. Rankan mateilun jälkeen visiteerasimme karkkikaupassa ja palasimme suhteellisen vähän väsyneinä Rosan luokse kokkaamaan karjalanpiirakoita. Homma oli sinänsä hieman uutta, et muistelen tehneeni moisia ehkä kaksi kertaa aikaisemmin eikä Tommillakaan ollut hurjaa kokemusta asiasta. Meillä ei myöskään ollut puuroriisiä, joten aloitimme projektin keittämällä kasaan riisistämme puuroa. Tämä kesti lähemmäs tunnin, mutta lopputuloksena meillä oli oikein sakea ja lisäksi vankkumattoman sekoituksen tuloksena pohjaanpalamaton satsi ehtaa riisipuuroa.
Tästä rohkaistuneina väsäsimme taikinan, mikä oli äärimmäisen yksinkertaista - miksei näitä ole tullut tehtyä aikaisemmin? Kaulitsimme lähes ympyränmuotoisia levyjä ja rypytimme piirakoista ihan tunnistettavan näköisiä. Paistamisen suhteen oli ongelma, kun kaasu-uunin sai kuulemma lämmitettyä vain 180 asteeseen ja piirakat tykkäisivät hieman kuumemmasta. Paistamiseen meni hetkinen pitempää, mutta onnistuihan se kuitenkin.
Popsimme piirakoita iltaruoan kanssa munavoin kanssa. Namskis.
Seuraavana aamuna lähdin saattamaan Tommin lentokentälle. Tällä kertaa kuljimme busseilla (hinta 6-8 pesoa, kun taksi sen reilu 30 pesoa) ja saavuimme sopivasti hyvin ajoissa asemalle toteamaan, että lento on myöhässä. Parempi kuitenkin näin päin =).
Tarina jatkui sinänsä odottamattmasti, että illalla Tommi ilmoitti meilitse tulevansa takaisin, koska jatkolento oli peruttu Islannin tulivuoren purkauksen takia. Buenos Airesista pääsee siis Córdobaan kätevästi yöbussilla ja roudaannuinkin aamuseitsemäksi asemalle hakemaan väsyneen buenosairesinmatkaajan takaisin lähtöpisteeseen.
Tommin vimppo kokonainen päivä täällä, joten lintsasin hurjat kaksi luentoa, mitkä oli tiedossa. Lähdettiin aamulla keskustaan ihmettelemään suurkaupungin vilinää ja etsimään matekauppoja. Rankan mateilun jälkeen visiteerasimme karkkikaupassa ja palasimme suhteellisen vähän väsyneinä Rosan luokse kokkaamaan karjalanpiirakoita. Homma oli sinänsä hieman uutta, et muistelen tehneeni moisia ehkä kaksi kertaa aikaisemmin eikä Tommillakaan ollut hurjaa kokemusta asiasta. Meillä ei myöskään ollut puuroriisiä, joten aloitimme projektin keittämällä kasaan riisistämme puuroa. Tämä kesti lähemmäs tunnin, mutta lopputuloksena meillä oli oikein sakea ja lisäksi vankkumattoman sekoituksen tuloksena pohjaanpalamaton satsi ehtaa riisipuuroa.
Tästä rohkaistuneina väsäsimme taikinan, mikä oli äärimmäisen yksinkertaista - miksei näitä ole tullut tehtyä aikaisemmin? Kaulitsimme lähes ympyränmuotoisia levyjä ja rypytimme piirakoista ihan tunnistettavan näköisiä. Paistamisen suhteen oli ongelma, kun kaasu-uunin sai kuulemma lämmitettyä vain 180 asteeseen ja piirakat tykkäisivät hieman kuumemmasta. Paistamiseen meni hetkinen pitempää, mutta onnistuihan se kuitenkin.
Popsimme piirakoita iltaruoan kanssa munavoin kanssa. Namskis.
Seuraavana aamuna lähdin saattamaan Tommin lentokentälle. Tällä kertaa kuljimme busseilla (hinta 6-8 pesoa, kun taksi sen reilu 30 pesoa) ja saavuimme sopivasti hyvin ajoissa asemalle toteamaan, että lento on myöhässä. Parempi kuitenkin näin päin =).
Tarina jatkui sinänsä odottamattmasti, että illalla Tommi ilmoitti meilitse tulevansa takaisin, koska jatkolento oli peruttu Islannin tulivuoren purkauksen takia. Buenos Airesista pääsee siis Córdobaan kätevästi yöbussilla ja roudaannuinkin aamuseitsemäksi asemalle hakemaan väsyneen buenosairesinmatkaajan takaisin lähtöpisteeseen.
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Quebrada del Condorito
Sábado 10.4 - Domingo 11.4.2010
Lauantain ja grillailun takia venähtäneen illan takia emme vaivautuneet lähtemään aamuvarhaisella bussiasemalle vaan inhimillisesti vasta yhdentoista aikaan. Pääsimme puolenpäin maissa terminaalilta lähivuoret ylittävään bussiin, jonka kyydistä jäimme La Pampilla -pysäkillä keskellä about ei mitään. Paikalta lähti tie, jossa selventänä toimi kyltti, jonka mukaan 1,5 km päässä sijaitsee Quebrada del Condoriton kansallispuisto. Tallustimme viileähkössä ilmassa (nousu Cordoban reilusta 400 tänne noin 1900 mmpy:lle ilmeisesti vaikutti myös lämpötilaan) molemmin puolin aitojen reunustamaa tietä kansallispuiston puistonvartijan asemalle.
Kaikkien vierailijoiden piti rekisteröityä, joten kiltisti kerroin meistä tarvittavia tietoja ja vakuutin, ettei meillä ole lämmitintä. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä lämmitin (calefactor) ilmeisesti tykkää sanoa keitin. Aikaisemmin siitä on käytetty sanaa quemador.. mikä sitten lienee oikea. No juu, saimme kirjallisen telttailuluvan ja suuntasimme merkittyä reittiä puistoon. Puistonvartijan pihassa oli noin 20 autoa, mutta kukaan nyt sisälläolevista ei kuulemma olisi jäämässä yöksi eli ei pelkoa tungoksesta telttailupaikoilla.
Ilma oli oikein nätti ja käpyttelimme viitisen kilsaa telttailupaikalle ja pystytimme leirin plus valmistimme oikein maittavaa ruokaa. Ehdimme vielä hyvin valoisalla käymään Balcon Nortella eli pohjoisella parvekkeella eli kondorien bongailupaikalla. Bongailimme kondoreita puolisen tuntia ja pian paikalle saavuttuamme niitä näkyikin alapuolellamme rotkossa. Huisia.
Palatessamme teltalle vastaan tuli muutamia ihmisiä ja kolmen nuoren porukka tuli illalla kysymään meiltä kattilaa lainaksi. Aika upee unohdus ois olla reissussa ilman keittoastiaa. Illalla oli pimeetä, tähtikirkasta ja tuulista! Siirsimme telttaa kertaalleen hieman suojaisempaan paikkaan.
Aamulla lähdimme hyvissä ajoin kohti Balcon Suria eli rotkon eteläpuolella olevaan bongauspaikkaa. Laskeuduimme ensin joelle ja nousimme toista seinämää ylös. Polku oli vähemmän käytetyn oloinen kun pohjoiselle pisteelle vievä, luultavasti johtuen siitä, että tämä reitti oli vaativampi reitin alas-ylösluonteesta johtuen. Päästyämme perille auringonpaisteessa totesimme paikan vaivan arvoiseksi useiden kondoreiden kaarrellessa ylä- ja alapuolellamme. Aluksi tyydyimme ihmettelemään noita jättimäisiä lintuja ja räpsimään muutaman kuvan.
Popsimme välipalaa ja hörpimme mehua maisemaa ja lintuja katsellen, kunnes totesimme, että pitää lähteä paluumatkalle, jos mielimme ehtiä suhteellisen järjelliseen aikaan kulkevaan bussiin takaisin Cordobaan.
Laskeutussamme joelle aurinko meni pilveen ja vastaan alkoi hiljalleen tulla ihmisiä, joista pääosa oli ilmeisesti vain päivävisiitillä. Meidän lisäksemme telttailualueella oli ollut nelisen telttaa. Toista puolta kavutessamme kattilan lainannut porukka tuli vastaan ja pahoitteli ettei ollut voinut palauttaa kattilaa kun emme olleet olleet paikalla. No hätä ei ollut sen taikka tämän näköinen, korjasimme kattilan talteen heidän teltaltaan ja pakkasimme oman leirimme ja lähdimme lopsimaan kohti puistonvartijan tönöä.
Lämpötila oli laskenut aamun ylämäkipaahteen jälkeen ja lisäsimme vaatetta ilmoittautuessamme puistosta pois. Olimme lopulta tien poskessa keskellä ei mitään noin puoli tuntia etuajassa oletettua bussintuloa. Odottelimme ja huidoimme turhaa ohi kurvaavaa bussia pysähtymään. Odottamamme bussi saapui vain hieman myöhässä ja poimi meidät rinkkoinemme kyytiin. Unista.
Lauantain ja grillailun takia venähtäneen illan takia emme vaivautuneet lähtemään aamuvarhaisella bussiasemalle vaan inhimillisesti vasta yhdentoista aikaan. Pääsimme puolenpäin maissa terminaalilta lähivuoret ylittävään bussiin, jonka kyydistä jäimme La Pampilla -pysäkillä keskellä about ei mitään. Paikalta lähti tie, jossa selventänä toimi kyltti, jonka mukaan 1,5 km päässä sijaitsee Quebrada del Condoriton kansallispuisto. Tallustimme viileähkössä ilmassa (nousu Cordoban reilusta 400 tänne noin 1900 mmpy:lle ilmeisesti vaikutti myös lämpötilaan) molemmin puolin aitojen reunustamaa tietä kansallispuiston puistonvartijan asemalle.
Kaikkien vierailijoiden piti rekisteröityä, joten kiltisti kerroin meistä tarvittavia tietoja ja vakuutin, ettei meillä ole lämmitintä. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä lämmitin (calefactor) ilmeisesti tykkää sanoa keitin. Aikaisemmin siitä on käytetty sanaa quemador.. mikä sitten lienee oikea. No juu, saimme kirjallisen telttailuluvan ja suuntasimme merkittyä reittiä puistoon. Puistonvartijan pihassa oli noin 20 autoa, mutta kukaan nyt sisälläolevista ei kuulemma olisi jäämässä yöksi eli ei pelkoa tungoksesta telttailupaikoilla.
Ilma oli oikein nätti ja käpyttelimme viitisen kilsaa telttailupaikalle ja pystytimme leirin plus valmistimme oikein maittavaa ruokaa. Ehdimme vielä hyvin valoisalla käymään Balcon Nortella eli pohjoisella parvekkeella eli kondorien bongailupaikalla. Bongailimme kondoreita puolisen tuntia ja pian paikalle saavuttuamme niitä näkyikin alapuolellamme rotkossa. Huisia.
Palatessamme teltalle vastaan tuli muutamia ihmisiä ja kolmen nuoren porukka tuli illalla kysymään meiltä kattilaa lainaksi. Aika upee unohdus ois olla reissussa ilman keittoastiaa. Illalla oli pimeetä, tähtikirkasta ja tuulista! Siirsimme telttaa kertaalleen hieman suojaisempaan paikkaan.
Aamulla lähdimme hyvissä ajoin kohti Balcon Suria eli rotkon eteläpuolella olevaan bongauspaikkaa. Laskeuduimme ensin joelle ja nousimme toista seinämää ylös. Polku oli vähemmän käytetyn oloinen kun pohjoiselle pisteelle vievä, luultavasti johtuen siitä, että tämä reitti oli vaativampi reitin alas-ylösluonteesta johtuen. Päästyämme perille auringonpaisteessa totesimme paikan vaivan arvoiseksi useiden kondoreiden kaarrellessa ylä- ja alapuolellamme. Aluksi tyydyimme ihmettelemään noita jättimäisiä lintuja ja räpsimään muutaman kuvan.
Popsimme välipalaa ja hörpimme mehua maisemaa ja lintuja katsellen, kunnes totesimme, että pitää lähteä paluumatkalle, jos mielimme ehtiä suhteellisen järjelliseen aikaan kulkevaan bussiin takaisin Cordobaan.
Laskeutussamme joelle aurinko meni pilveen ja vastaan alkoi hiljalleen tulla ihmisiä, joista pääosa oli ilmeisesti vain päivävisiitillä. Meidän lisäksemme telttailualueella oli ollut nelisen telttaa. Toista puolta kavutessamme kattilan lainannut porukka tuli vastaan ja pahoitteli ettei ollut voinut palauttaa kattilaa kun emme olleet olleet paikalla. No hätä ei ollut sen taikka tämän näköinen, korjasimme kattilan talteen heidän teltaltaan ja pakkasimme oman leirimme ja lähdimme lopsimaan kohti puistonvartijan tönöä.
Lämpötila oli laskenut aamun ylämäkipaahteen jälkeen ja lisäsimme vaatetta ilmoittautuessamme puistosta pois. Olimme lopulta tien poskessa keskellä ei mitään noin puoli tuntia etuajassa oletettua bussintuloa. Odottelimme ja huidoimme turhaa ohi kurvaavaa bussia pysähtymään. Odottamamme bussi saapui vain hieman myöhässä ja poimi meidät rinkkoinemme kyytiin. Unista.
Mis cumpleaños y asado
Viernes 9.4.2010
Perjantaina sattui niinkin iloinen tapahtuma kun mun synttärit. Jippii.. Okei joo, en päässyt vahingossakaan unohtamaan mokomaa kun leffasta yöllä puoli yhden maissa kotiutuessamme minua jo odotti paketti huoneessani. Päätin jättää sen avaamisen kuitenkin aamuun. Yöllä en tietty saanut unta, kun odotin jännityksellä mitä paketissa olisi.. Okei, ei nyt sentään. Hehhee, ette varmaan kestä enää odottaa mitä siellä oli?
Jees, normalisoidutaanpa. Sain siis Rosalta aikaisempaan versiooni verrattuna mastodonttimaisen sanakirjan, toki kokonaan espanjaksi. Rosa on koittanut puhua minua suomi-espanja-suomi sanakirjastani eroon viime viikot ja ilmeisesti nyt tuli viimeinen naula arkkuun. Sanakirja vaikuttaa kyllä tosi hyvältä, löytyy epäsäännöllisten verbien taivutukset, plus muuta niin arvokasta pikkusälää kieliopillisista pilkunviilauksista.
Illalla juhlistimme synttäriäni asadon eli grillauksen merkeissä. Suomeksi tämä tarkoitti sitä että Carlos ja Imanol tulivat illalla grillaamaan ja Tommi pääsi maistelemaan ties mitä lihoja. Tarjolla oli chorizoa eli aika täyslihaista makkaraa, morcillaa eli verimakkaraa sekä paria eri osaa lehmästä. Minulla on jäänyt vähän heikkoihin kantimiin noiden eri lehmänosien lihojen nimitykset kun ei tosiaan lihaa tule syötyä. Neljä eri lihaa käsittänyt asado on siis hyvin pieni, mutta koska lihaa syöviä oli 2,75 (Carlos, Tommi, Rosa vähän ja Imanol pikkuruisesti) niin ylenmääräiset lajikkeet olisivat olleet hieman ylijäämään tuomittuja.
Asadon jälkeen söimme dulce de lechellä kuorutettua ja täytettyä suklaakakkua. Whii!
Perjantaina sattui niinkin iloinen tapahtuma kun mun synttärit. Jippii.. Okei joo, en päässyt vahingossakaan unohtamaan mokomaa kun leffasta yöllä puoli yhden maissa kotiutuessamme minua jo odotti paketti huoneessani. Päätin jättää sen avaamisen kuitenkin aamuun. Yöllä en tietty saanut unta, kun odotin jännityksellä mitä paketissa olisi.. Okei, ei nyt sentään. Hehhee, ette varmaan kestä enää odottaa mitä siellä oli?
Jees, normalisoidutaanpa. Sain siis Rosalta aikaisempaan versiooni verrattuna mastodonttimaisen sanakirjan, toki kokonaan espanjaksi. Rosa on koittanut puhua minua suomi-espanja-suomi sanakirjastani eroon viime viikot ja ilmeisesti nyt tuli viimeinen naula arkkuun. Sanakirja vaikuttaa kyllä tosi hyvältä, löytyy epäsäännöllisten verbien taivutukset, plus muuta niin arvokasta pikkusälää kieliopillisista pilkunviilauksista.
Illalla juhlistimme synttäriäni asadon eli grillauksen merkeissä. Suomeksi tämä tarkoitti sitä että Carlos ja Imanol tulivat illalla grillaamaan ja Tommi pääsi maistelemaan ties mitä lihoja. Tarjolla oli chorizoa eli aika täyslihaista makkaraa, morcillaa eli verimakkaraa sekä paria eri osaa lehmästä. Minulla on jäänyt vähän heikkoihin kantimiin noiden eri lehmänosien lihojen nimitykset kun ei tosiaan lihaa tule syötyä. Neljä eri lihaa käsittänyt asado on siis hyvin pieni, mutta koska lihaa syöviä oli 2,75 (Carlos, Tommi, Rosa vähän ja Imanol pikkuruisesti) niin ylenmääräiset lajikkeet olisivat olleet hieman ylijäämään tuomittuja.
Asadon jälkeen söimme dulce de lechellä kuorutettua ja täytettyä suklaakakkua. Whii!
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Alicia en el país de las maravillas
Jueves 8.4.2010
Koska torstait ovat epäinhimillisen alkuviikon (ma 14-20.15 ja ti 14-22 ja ke 14-18.30) jälkeen helppoja, pompimme paikallisbussilla Tommin kanssa keskustaan tarkoituksenamme käydä testaamassa argentiinalaista leffateatteria. Miinuksena missasimme Rosan kokkailut, joten kävimme pitsalla ilmeisesti lounasravintolassa. Tosin ajankohta tuntui hieman myöhäiseltä lounaalle kun popsimme pitsaamme puoli kahdeksan aikaa. 8-palainen pitsa täytti meidät halkeamispisteeseen mikä oli sinänsä hyvä, koska ravintolan sulkiessa oviaan hoipuimme seuraavaksi Royal Bonboneríaan ostamaan leffakarkkeja. Täältä saa siis enemmän karkkikarkkeja kun vaikkapa brittilästä. Pidempää maailmalla olossa kurjinta onkin saunan puutteen lisäksi suomalaisen karkin puutos. Toistaiseksi ei ole vielä tullut kauheaa saunaikävää, mutta eihän täällä ole vielä vierähtänytkään kuin reilu kaksi kuukautta.
Leffa alkoi klo 21.15, aikaisemmat esitykset olivat dubattuja, joten meillä oli ollut valittavissa kyseisen näytöksen lisäksi seuraava puoli kahdeltatoista yöllä alkava. Nämä viimeisimmät olivat siis espanjaksi tekstitettyjä. Elokuva oli siis Alicia en los país de las maravillas elikkä Liisa Ihmemaassa ja 3D:nä, hinta oli 22 pesoa eli noin neljä euroa. Ilman 3D:tä olisi voinut saada lipun 12 pesolla (päivänäytökseen).
Kyseessä oli mulle toinen 3D-leffa ja olihan se ihan kivannäköistä. Miinuksena, että espanjankieliset tekstit ja enkunkielinen puhe sotkivat aika kiitettävästi mun pääkoppaa. Sama ilmiö on havaittavissa kun yhdysvaltalaisvaihtarit pälättää enkuksi ja tajuan ihan hyvin mutta en pysty kommentoimaan englanniksi oikein mitään. Osaan sokeltaa jotain hyvin vahvaa spanglishia. Jees, mutta ihan mukava leffakokemus, voisi käydä toisenkin kerran kun ei hinta Suomen tapaan päätä huimaa.
Koska torstait ovat epäinhimillisen alkuviikon (ma 14-20.15 ja ti 14-22 ja ke 14-18.30) jälkeen helppoja, pompimme paikallisbussilla Tommin kanssa keskustaan tarkoituksenamme käydä testaamassa argentiinalaista leffateatteria. Miinuksena missasimme Rosan kokkailut, joten kävimme pitsalla ilmeisesti lounasravintolassa. Tosin ajankohta tuntui hieman myöhäiseltä lounaalle kun popsimme pitsaamme puoli kahdeksan aikaa. 8-palainen pitsa täytti meidät halkeamispisteeseen mikä oli sinänsä hyvä, koska ravintolan sulkiessa oviaan hoipuimme seuraavaksi Royal Bonboneríaan ostamaan leffakarkkeja. Täältä saa siis enemmän karkkikarkkeja kun vaikkapa brittilästä. Pidempää maailmalla olossa kurjinta onkin saunan puutteen lisäksi suomalaisen karkin puutos. Toistaiseksi ei ole vielä tullut kauheaa saunaikävää, mutta eihän täällä ole vielä vierähtänytkään kuin reilu kaksi kuukautta.
Leffa alkoi klo 21.15, aikaisemmat esitykset olivat dubattuja, joten meillä oli ollut valittavissa kyseisen näytöksen lisäksi seuraava puoli kahdeltatoista yöllä alkava. Nämä viimeisimmät olivat siis espanjaksi tekstitettyjä. Elokuva oli siis Alicia en los país de las maravillas elikkä Liisa Ihmemaassa ja 3D:nä, hinta oli 22 pesoa eli noin neljä euroa. Ilman 3D:tä olisi voinut saada lipun 12 pesolla (päivänäytökseen).
Kyseessä oli mulle toinen 3D-leffa ja olihan se ihan kivannäköistä. Miinuksena, että espanjankieliset tekstit ja enkunkielinen puhe sotkivat aika kiitettävästi mun pääkoppaa. Sama ilmiö on havaittavissa kun yhdysvaltalaisvaihtarit pälättää enkuksi ja tajuan ihan hyvin mutta en pysty kommentoimaan englanniksi oikein mitään. Osaan sokeltaa jotain hyvin vahvaa spanglishia. Jees, mutta ihan mukava leffakokemus, voisi käydä toisenkin kerran kun ei hinta Suomen tapaan päätä huimaa.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Korvapuusti ja pullapoika
Miércoles 7.4.2010
Minulla on tiettyjä epäonnisia pullanleipomiskokemuksia varastossa, joten käytin Tommin läsnäolon hyväkseni pullakonsultaation merkeissä. Saavuttuani luennolta kotiin aloitimme operaatio Pullapojan eli joogatunnin kuluessa hiippailimme keittiöön ja kaivoimme hiivajauhot ja kardemummat esiin (tai olisimme kaivaneet ellei Rosa olisi tehnyt tätä kaikkea meille valmiiksi). Mainintana myös, että tilasin kardemumman Suomesta kun moisesta ei ole täällä tietoakaan, johtuneekohan sitten käännöksen virheellisyydestä vaiko jostain muusta syystä.
Aloitimme valmistusmateriaalin kokoonkursimisen ja hetken – jos toisen – jälkeen jätimme taikinan kohoamaan kolmannesta laatikosta löytämämme pienen puhtaan pyyhkeen alle. Vetäydyimme yläkertaan välttääksemme joogatätiryysiksen (joogatädit ovat hyvin pälättävää ja äänekästä sorttia ja vaikkeivat identtisiltä näytäkään niin ainakin minulle kaikkien nimet ovat epäselviä). Pullataikinan kohotessa illallistimme ja ruoan jälkeen alkoi luomisprojekti. Pelleille siirtyi aluksi kaksi satsia korvapuusteja seurauksena mielipide-eroista korvapuustien oikeasta muodosta. Kulkeekohan Suomessa vihta-vasta rajan lisäksi korvapuustien muoto -raja?
Teimme lisäksi pullapitkon rusinoilla ja membrillolla eli kvittenihyytelöllä somistettuja pullia. Pullien paistaminen kaasu-uunissa oli jännää ja yksi satsi halusi ehdottomasti pysytellä pellissä kiinni vastakkaisista pyrkimyksistämme huolimatta. Operaatio Pullapoika päätyi kuitenkin pääosin ihan tunnistettavien pullien esiinmarssiin uunista. Ensi kerralle korvan taakse: sokeria, kanelia ja voita ei voi koskaan olla liikaa!
Mission accomplished!
Minulla on tiettyjä epäonnisia pullanleipomiskokemuksia varastossa, joten käytin Tommin läsnäolon hyväkseni pullakonsultaation merkeissä. Saavuttuani luennolta kotiin aloitimme operaatio Pullapojan eli joogatunnin kuluessa hiippailimme keittiöön ja kaivoimme hiivajauhot ja kardemummat esiin (tai olisimme kaivaneet ellei Rosa olisi tehnyt tätä kaikkea meille valmiiksi). Mainintana myös, että tilasin kardemumman Suomesta kun moisesta ei ole täällä tietoakaan, johtuneekohan sitten käännöksen virheellisyydestä vaiko jostain muusta syystä.
Aloitimme valmistusmateriaalin kokoonkursimisen ja hetken – jos toisen – jälkeen jätimme taikinan kohoamaan kolmannesta laatikosta löytämämme pienen puhtaan pyyhkeen alle. Vetäydyimme yläkertaan välttääksemme joogatätiryysiksen (joogatädit ovat hyvin pälättävää ja äänekästä sorttia ja vaikkeivat identtisiltä näytäkään niin ainakin minulle kaikkien nimet ovat epäselviä). Pullataikinan kohotessa illallistimme ja ruoan jälkeen alkoi luomisprojekti. Pelleille siirtyi aluksi kaksi satsia korvapuusteja seurauksena mielipide-eroista korvapuustien oikeasta muodosta. Kulkeekohan Suomessa vihta-vasta rajan lisäksi korvapuustien muoto -raja?
Teimme lisäksi pullapitkon rusinoilla ja membrillolla eli kvittenihyytelöllä somistettuja pullia. Pullien paistaminen kaasu-uunissa oli jännää ja yksi satsi halusi ehdottomasti pysytellä pellissä kiinni vastakkaisista pyrkimyksistämme huolimatta. Operaatio Pullapoika päätyi kuitenkin pääosin ihan tunnistettavien pullien esiinmarssiin uunista. Ensi kerralle korvan taakse: sokeria, kanelia ja voita ei voi koskaan olla liikaa!
Mission accomplished!
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Ryhmätyö
Lunes 5.4.2010
Maanantaiaamuna heräsin ajoissa ehtiäkseni kävellä viereiseen kaupunginosaan Natalian kotiin. Olimme siis sopineet ydinvoima-ryhmämme kanssa yhdistää diamme aamulla klo 9 Natalian luona. Soitin vielä ennen kun lähdin, että olen tulossa.
Kukaan ei vastannut.
Yritin uudelleen.
Natalia vastasi.
Sain kuulla, että teemmekin työtä alkaen noin klo 10-10.15 yliopistolla.
Jee. Menin sitten yliopistolle ja olin paikalla 10.20. Ketään ei näkynyt, kävin kaikki atk-luokat läpi, mutta ei ketään edelleenkään. Mulla ei ollut kännykkää, joten en voinut soittaa kelleen. Laitoin yhdelle ryhmäläiselle meiliä, että missä he ovat. Aloin hioa omia diojani ja puolen tunnin päästä Natalia tuli ja sain kuulla, että se tyyppi, jolle laitoin meiliä, ei ole tulossa. Varttia myöhemmin kolmas ryhmäläinen saapui paikalle. Istuimme kukin tahoillamme tekemässä diojamme ja Natalia oikoluki diani ja korjasi espanjavirheet. Sovittiin, että lähetän diat hänelle kun ne ovat valmiit.
Martes 6.4.2010
Desarrollo sustentable en ecosistemas naturales y productivos –kurssilla oli siis tänään tiedossa ryhmämme esityksen pitäminen. Ensimmäistä kertaa minun pitäisi pitää varsinaista esitelmää ei ihan yksinkertaisesta aiheesta tällä parin kuukauden kielikylvyllä. Muut puhuivat pätkänsä omilla paikoillaan eturivissä istuen, mutta en voinut kuvitellakaan puhuvani selkä yleisöön päin, joten nousin omalla vuorollani ja menin luokan eteen. Selvisin diat läpi lähes täysin takkuilematta ja sanoin vielä asioita, jotka eivät olleet välttämättömiä. Kurssin opettaja kommentoi minulle myöhemmin, että sehän meni hyvin. Hän vaikutti suht yllättyneeltä =).
Hän kertoi myös nähneensä Mies vailla menneisyyttä –leffan espanjankielisillä tekstityksillä Argentiinalaiselta tv-kanavalta. Ilmeisesti elokuva oli tehnyt jossain määrin vaikutuksen, koska hän kyseli minulta paljon siitä ja halusi erityisesti tietää onko Suomessa todella sellaista ja että mihin aikakauteen se sijoittuu. Olin nähnyt leffan joskus kun se oli aivan uusi (vuodelta 2002) ja muistikuvat eivät olleet tuoreimpia mahdollisia. Koitin kuitenkin vastailla kymyihin ja lupasin katsoa jos löydän netistä suomeksi jotain tietoa. Sinänsä hauskaa, että juuri sattuu tulemaan suomalainen leffa kun olen täällä. Ja taidan olla sen open kurssien opiskelijoista ainoa vaihtari, et sinänsä hauskasti, että olen just Suomesta.
Maanantaiaamuna heräsin ajoissa ehtiäkseni kävellä viereiseen kaupunginosaan Natalian kotiin. Olimme siis sopineet ydinvoima-ryhmämme kanssa yhdistää diamme aamulla klo 9 Natalian luona. Soitin vielä ennen kun lähdin, että olen tulossa.
Kukaan ei vastannut.
Yritin uudelleen.
Natalia vastasi.
Sain kuulla, että teemmekin työtä alkaen noin klo 10-10.15 yliopistolla.
Jee. Menin sitten yliopistolle ja olin paikalla 10.20. Ketään ei näkynyt, kävin kaikki atk-luokat läpi, mutta ei ketään edelleenkään. Mulla ei ollut kännykkää, joten en voinut soittaa kelleen. Laitoin yhdelle ryhmäläiselle meiliä, että missä he ovat. Aloin hioa omia diojani ja puolen tunnin päästä Natalia tuli ja sain kuulla, että se tyyppi, jolle laitoin meiliä, ei ole tulossa. Varttia myöhemmin kolmas ryhmäläinen saapui paikalle. Istuimme kukin tahoillamme tekemässä diojamme ja Natalia oikoluki diani ja korjasi espanjavirheet. Sovittiin, että lähetän diat hänelle kun ne ovat valmiit.
Martes 6.4.2010
Desarrollo sustentable en ecosistemas naturales y productivos –kurssilla oli siis tänään tiedossa ryhmämme esityksen pitäminen. Ensimmäistä kertaa minun pitäisi pitää varsinaista esitelmää ei ihan yksinkertaisesta aiheesta tällä parin kuukauden kielikylvyllä. Muut puhuivat pätkänsä omilla paikoillaan eturivissä istuen, mutta en voinut kuvitellakaan puhuvani selkä yleisöön päin, joten nousin omalla vuorollani ja menin luokan eteen. Selvisin diat läpi lähes täysin takkuilematta ja sanoin vielä asioita, jotka eivät olleet välttämättömiä. Kurssin opettaja kommentoi minulle myöhemmin, että sehän meni hyvin. Hän vaikutti suht yllättyneeltä =).
Hän kertoi myös nähneensä Mies vailla menneisyyttä –leffan espanjankielisillä tekstityksillä Argentiinalaiselta tv-kanavalta. Ilmeisesti elokuva oli tehnyt jossain määrin vaikutuksen, koska hän kyseli minulta paljon siitä ja halusi erityisesti tietää onko Suomessa todella sellaista ja että mihin aikakauteen se sijoittuu. Olin nähnyt leffan joskus kun se oli aivan uusi (vuodelta 2002) ja muistikuvat eivät olleet tuoreimpia mahdollisia. Koitin kuitenkin vastailla kymyihin ja lupasin katsoa jos löydän netistä suomeksi jotain tietoa. Sinänsä hauskaa, että juuri sattuu tulemaan suomalainen leffa kun olen täällä. Ja taidan olla sen open kurssien opiskelijoista ainoa vaihtari, et sinänsä hauskasti, että olen just Suomesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)