Martes 9.3.2010
Joo, eipä taas voi todeta kun ¡qué día! Aamupäivä oli leppoisa, nukuin pitkään ja missasin joogat ja sitä rataa. Lounaan jälkeen lähdin yliopistolle. Kahdelta oli kurssia Cultural popular de Argentina. Tätä pitää intensiivikurssilta tuttu Roberto ja kurssi vaikutti oikein hyvältä. Ensimmäisellä tunnilla siis kävimme läpi miesten vessan seinäkirjoituksia, jotka opettaja tulkkasi meille, tuossa mokomia ihmeteltäväksi:
¿Sabes donde está tu novia?
Está cogiendo conmigo mientras tu mamá..
¿Y tu hermana se hace una torta con la sierva?
¿Qué hace un judío cuando le secuestran un hijo?
Le cobra intereses a los secuestradores.
Ford Falcon:
-A.A.A
-Taxi
-Cana
-militares
Joo, en noita suomenna, todettakoon kahden alussa olevan olevan pilailua ja viimeisen kannanotto. *on aika iloinen et onnistui kirjoittamaan lauseen ilman ää:tä (on muuten haastavaa, kokeilkaa kirjottaa useempi lause ja hankalaksi menee ellei sit satu osumaan sopivaa asiaa ilman kivoja ääkkosiamme)
Toinen tunti lähti sitten 15 minuutin tauon jälkeen ja aiheena oli Argentiinan ja Latinalaisen Amerikan historia. Opettaja kertoi opettavansa meitä lisäksi myös oppimaan. Hän käytti värillisiä liituja, jotta luovakin aivopuolisko sais jotain mistä ottaa kiinni. Lisäksi joka tunnin alkuun yksi opiskelija esittää jonkin positiivisen sitaatin, ajatuksen, sananlaskun tms. motivoidakseen koko porukkaa. Oisin jo halunnut ottaa sanonnan Yrittänyttä ei laiteta, mut ehkä sen kääntäminen menisi niin sanotusti yli hilseen niin multa kuin muilta. No juu, vaikutti ihan mahdolliselta kurssilta, haluaisin kuitenkin oppia tuntemaan Argentiinaa kun tänne kerran on tullut päädyttyä.
Jouduin lähtemään 15 minsaa etuajassa historiakurssilta ehtiäkseni seuraavalle kurssilleni: Contaminación del recurso natural (saastuminen siis aiheena). No iloisesti koko aineen käytävä kolmannessa kerroksessa oli ihan tyhjä. Olin vähän aavistellut, että näin voisi käydä, mutta eihän sen varaan ollut voinut laskea. Opettaja saapui täsmällisesti varttia yli ja kirjoitti taululle tunnin siirtyneen Laboratorio vitoseen elikkä tietokoneilua tiedossa. Tässä välissä ehdin selittää opelle, että olin vaihtari ja valitsen tässä kursseja ja sitä rataa.
Tietokoneluokassa päästiin sit taas kokemaan täällä käytössä oleva systeemi, jossa jokaisella on oma henkilökohtainen ruutunsa katsella opettajan dioja. Eli siis opettaja dominoi kaikkia koneita ja tökkää hiiret ja näppikset toimimattomiksi ja kuvaa alkaa ympäröidä keltamustajuovitus merkiksi että hallinta hävis. Jassoo. No mikäs siinä, neljännen vuoden opiskelijoista koostuva ryhmä vaikutti vähän apaattiselta. Opettajan puheesta sai hyvin selvää, mutta kurssiin liittyi kaksi asiaa, jotka saivat minut miettimään karkaamista: lähes Campbellia (Jyväskylän yliopiston bilsan peruskurssien 2,8 kiloinen kirja) muistuttava opus Contaminación Ambiental (yllättäen espanjaksi) ja kurssin aikana pidettävä suullinen esitelmä jostakin tieteellisestä artikkelista. Ei nyt aivan hirveästi kiinnosta alkaa tahkota läpi tieteellisiä artikkeleja uudelle kielellä kun englanniksikin tuottaa tuskaa silloin tällöin.
Tämä kurssi oli siis kaksi luentoa putkeen, mutta karkasin ensimmäisen jälkeen katsastamaan toisen kurssin ensimmäisen luennon. Tämä kurssi on pitkänimisin: Desarrollo sustentable en ecosistemas naturales y productivos. Sinällään meinasin hankkiutua tästä eroon heti kättelyssä kun kestävää kehitystä on tullut jo käytyä. Mutta kun saastumiskurssi ei nyt varsinaisesti tuntunut omalta heti alkuun, niin päätin lähteä uskomaan kertaamisen parantavaan voimaan. Tässä vaiheessa mua siis särki päähän hirveä luentoputki enkä suoraan sanoen tiennyt miten jaksaisin vielä kaksi luentoa (desarrollo-kurssi oli myös kaksi luentoa putkeen -meininkinen).
Poukkoilin kanttiiniin hommaamaan pikaisesti jotain tankattavaa, että jaksaisin elämäni ensimmäisen iltakymmeneltä loppuvan luennon kuunnella. Vaihdoin pikaisesti kuulumisia Javierin, Katen ja Leonorin kanssa mättäessäni hedelmäsalaattia naamaan. Tästäkin huolimatta saavuin luennolle 5 minuuttia myöhässä (johtui myös osaksi siitä, että olin jo menettänyt uskoni siihen että luennot voisivat alkaa täsmällisesi). No tietenkin tämän kurssin profe olikin sit se señor täsmällisyys ja sain puikkelehtia pöytien välistä leikkien näkymätöntä.
Kurssin aikana tehtäisiin 15 sivuinen kirjallinen ryhmätyö, joka myös esitettäisiin muille. Lisäksi samoissa ryhmissä valmisteltaisiin väittelyn alustus. Opettaja listasi töiden ja väittelyiden aiheet ja ohjeisti ryhmäytymään. Tästä seurasi aivan uskomaton hälinä, joka päätyi aiheiden kirjaamiseen lapuille ja kunkin ryhmän arpoessa itselleen näin aiheen. Pari ryhmää tarjoutui adoptoimaan mut, mistä olin oikein iloinen kun olo oli jossain määrin ulkopuolinen kun 15 ihmisen puhuessa espanjaa nopeasti samaan aikaan en vaan saa mitään selvää.
Alan olla päätynyt siihen tulokseen, että olen ympäristönhoidon kursseilla se ainoa vaihtari luultavasti lukuun ottamatta Argentiinan geografia -kurssia, jossa viime vuonna oli kuulemma 5 yhdysvaltalaisvaihtaria. Tätä on siis tiedossa torstaina. Jotenkin muille ympin kursseille ei ole tunkua ja tajuan kyllä tavallaan miksi. Opettajat ei oo tottuneet vaihtareihin ja puhuvat suht nopeasti eivätkä välttämättä osaa ottaa huomioon sitä, että luokassa on näitä erikoisvaatimuksellisia opiskelijoita.
Miä en meinaan mitenkään allekirjoita sitä, että vaihtarit vois olla samalla viivalla muiden kanssa. Jo ihan se, että kuullessani jonkun espanjan sanan, en välttämättä tiedä miten se kirjoitetaan, meinaa etten voi olla samalla viivalla. Jos mulla on samat oikeudet ja velvollisuudet kun paikallisilla opiskelijoilla niin sithän terrorisoin kurssia nonstoppina kun kysyn kaikki sanat mitä en tajunnut. Eihän se nyt ihan näin voi mennä, koska aiheessa eteneminen menee about etanan mateluksi ja muiden opiskelu terrorisoituu. Siis tietenkin kysyn jos asiasisällön kanssa on ongelmaa, mutta en voi lähteä siltä pohjalta, että mun on tajuttava ihan kaikki mitä luokassa on sanottu. Ehkä ajan kanssa.
Kestävä kehitys-kurssin ope oli kyl oikein kiva, toka luento oli jo varsinaista opetusta ja se viittasi pariin otteeseen siihen, että meillä on täällä eurooppalainen opiskelija (heh, hauskaa olla eurooppalainen :) ).
Ai joo, huokaisin about helpotuksesta kun nimenhuudon yhteydessä kyseinen ope tenttasi jokaiselta opiskelijalta, että mistä he ovat ja mikä teema aiheessa heitä erityisesti kiinnostaa. Pääsin siis tässä kohtaa infoamaan et mikä ihme lintu sinne niitten keskelle on pöllähtänyt. UBP:ssä on siis käytössä 4-vuoden systeemi useimmilla aloilla, joten mun kurssien tapauksessa kaikki muut opiskelijat tuntevat toisensa ja on henganneet tasan samoilla kursseilla jo kaksi tai kolme vuotta. Eli integroituminen on vähän eri juttu kun ekan vuoden opiskelijoiden sekaan, joiden kanssa tuntuu että kaikilla on kauhea tarve tutustua muihin ja saada ystäviä.
Yleisfiilis tän päivän pohjalta on ihan ilonen. Yhdessä kohtaa olin kyl aika pohjalla ja mietin, et onko täysin väärin mennä parkumaan et en mä pysty käymään näitä kursseja. Oon sentään aika pitkälle tajunnut luennot ja koko ajan tuntuu että tajuaa enemmän (ja vasta toka päivä..). Juttelin bussipysäkillä itävaltalaisen Claudian kanssa ja hän sanoi olleensa luennolla, jolla ei ollut tajunnut oikein mitään. Hänellä ei siis ole valinnanvaraa kurssien suhteen vaan oma yliopisto on ne etukäteen sanellut.
En kyl tiedä onko tilanne omalla kohdallani parempi, kun mulle on hyvin epäselvää, että pitäisikö mun hyväksyttää kurssini Jyväskylässä jollakulla vai käynkö vaan mitä parhaaksi uskon. Tällä hetkellä tuntuu tosin siltä, että käyn ne kurssit joista tajuan jotain ja piste. Epäilen, että mun vaihtoa tuskin kokonaan lähdettäis kurssivalintojen takia perumaan. Lisäksi juttelin ennen lähtöä HOPS-ohjaajani (HOPS meinaa siis henk.koht. opintosuunnitelmaa) kanssa ja esittelin hänelle täällä tarjolla olevia kursseja, joiden käymisen pitäisi olla mahdollista. Ainakin tässä kohtaa tuli vihreää valoa, joten eiköhän sekin asia vielä selviä.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Lukukausi - vihdoin. 1. päivä
Lunes 8.3.2010
Hrr.. Eka lukukauden päivä takana. Aineita oli hurjat kaksi, espanjaa ja maaperäsysteemiä (Gestión del recurso suelo). Espanja vaikuttaa helpolta, siellä käydään kielioppi läpi lähtien preesensistä. Maaperäjuttu onkin sit mutkikkaampi tapaus.
Espanjan kurssin ryhmässä on vain 12 opiskelijaa, joista tänään oli paikalla 10. Kaikki ovat intensiivikurssilta tuttuja Benjaminia ja Claudiaa lukuun ottamatta. Benjamin on siis Ohiosta ja Claudia Itävallasta. Kävin hommaamassa kurssin prujun 21 peson hintaan ja ainakin alkupään tehtävät vaikuttavat hyvin helpoilta. Meillä on mahdollisuus vaihtaa joko helpompaan tai vaikeampaan ryhmään, jos siltä alkaa tuntua. Mutta joo, vois olla ihan mukavaa jos joku kurssi on vähätöinen =)..
Espanjan jälkeen minulla oli 3,5 tuntia luppoaikaa, minkä vietin kirjastossa tököttäen. Iloinen uutinen oli, että sain lopultakin uuden pankkikorttini, jonka Anne oli laittanut postiin vajaat 1,5 viikkoa sitten. Kiitoksia siitä! Vietin siis mukavat 10 minuuttia lypsäen yliopiston pankkiautomaattia minkä seurauksena sain 3000 pesoa käteistä. Kiikutin iloisesti summan Administracióniin maksuna intensiivikurssista. Automaatti siis lopetti yhteistyön enkä saanut nostettua koko kurssin maksamiseen tarvittavaa summaa, mutta en halunnut roudata rahoja välissä kotiin ja onneksi osamaksu oli mahdollinen. Huomenna ilmeisesti lypsy-operaatio vol II. Lisätoteamuksena, että intensiivikurssi on aivan törkeän kallis, se maksoi 300 euroa luulemaani enemmän ja tässä kohtaa on paha selvittää missä kohtaa tietokatkos oikein oli, kun kurssi on jo käyty niin paha enää peruakaan koko systeemiä..
Meille painotettiin, että myöhästyä ei saa ja että yliopistossa aloitetaan täsmällisesti, vaikka muuten Argentiinassa latinoiden mañana-meininki popittaakin. No olin sit puolipaniikkisena etsimässä kurssin luokkaa 604. Ajankohta tykkäsi olla 18.45 ja koko kerros vaikutti tyhjältä. Ainoastaan yksi opiskelija ihmetteli ilmoitustaulua ja selvisi, että hänkin on täällä ensimmäistä päivää eikä siis pahemmin perillä talon tavoista.
Kymmentä vailla saapuu opettaja, jonka perässä pujahdan luokkaan. Paikalla ei ole muita, joten hyödynnän tilanteen ja informoin opettajaa, että olen vaihtari ja kokeilen kursseja tällä viikolla jne. Opettajalle asia sopii mainiosti ja juttelemme hieman ilmastonmuutoksesta ja paikallisesti ylenmääräisestä (hyvin epätavallista!) kosteudesta ja Euroopan poikkeavan kylmästä talvesta.
Muut opiskelijat saapuvat hieman ennen seitsemää ja opettaja aloittaa nimenhuudon, jonka perään seuraa tiedotus kurssin käytänteistä. Kurssi ei ole promomatskuja, mikä meinaa, että koko konkkaronkka sai kerralla tuomion loppukokeeseen heinäkuussa (heinäkuussa! Enhän mä oo täällä sillon!? Kyselyyni opettaja vastasi, että luonnollisesti teen kokeen Suomessa.. Oujee, huumoria vieraalla kielellä upouudessa tilanteessa, me likes!). Kurssiin kuuluu kaksi välikoetta plus pitkin kurssia pistareita, jotka ovat meidän parhaaksemme. Kurssin perusmatskuna on kirja, josta minun käsittääkseni ilmoitettiin vain kirjoittajan nimi. Jaa?
Seuraavaksi alkaa luento, joka käsittelee yllättäen maaperää ja maankäyttöä ja on hyvin vuorovaikutteinen. Pääosin pysyin ihan hyvin perässä, sanat tuppaavat olemaan aika ymmärrettävissä englannin pohjalta, material orgánico, atmosféra, porosidad jne. Opettaja kyselee paljon opiskelijoilta, jotka vastaavat kakofonisena sekamelskana, mistä en saa mitään selvää. Lisäksi muistiinpanojen tekeminen on tuskallista kun sanojen kirjoitusasu menee välillä täysin arvailuksi. Kirjoitin esimerkiksi sanan corteza cortella:na johtuen paikallisesta tavasta ääntää tuplaällä jonakin suhuäänteenä.. One never knows.
Opettaja pätkäisi tunnin kahdeksalta ja kaikki valuivat iloisina alas ylimmästä kerroksesta. Jaahas, täällä on ilmeisesti käytössä akateeminen vartti kumpaankin suuntaan. Luennot ovat sen 1,5 h pitkiä, joten tämän seurauksena luentoaikaa jää se tunti. Mielenkiintoista, pitänee seurata päteekö kaikissa aineissa vai oliko vai ensimmäisen tunnin poikkeus.
Yleisfiilis tunnin jälkeen oli pakokauhuinen. En tuu selviämään tästä. Päätän kuitenkaan olla heittämättä kirvestä heti kaivoon ja niin painuin kirjastoon katsomaan millaisesta kirjasta on kyse. Kirjailijan nimellä ei löydy yhtäkään kirjaa, joten otan toisen kurssikuvauksen bibliografiassa mainitun teoksen. Kirja on noin 350 sivuinen ja nimeltään Contaminación del suelo: Estudios, tratamiento y gestión. Pitänee tähän tutustua ja miettiä uudemman kerran josko lähtisi mokomalle kurssille. Tököttäessäni bussipysäkillä pimenneessä illassa alkaa ketuttaa jo koko kurssi. Ei se nyt mitään avaruusfysiikkaa tai yleistä kemiaa ole, kyllä miä nyt moisesta selviän!
Miinuksena tietty, että tässä vois harkita muitakin asioita kuin opiskelua. Olisi ihan kiva esimerkiksi ehtiä viikonloppuisin tekemään muutakin kuin istumaan nenä vuoroin kirjassa ja vuoroin sanakirjassa. Nu juu, kahtellaanpas seuraavat kurssit huomenissa.
Hrr.. Eka lukukauden päivä takana. Aineita oli hurjat kaksi, espanjaa ja maaperäsysteemiä (Gestión del recurso suelo). Espanja vaikuttaa helpolta, siellä käydään kielioppi läpi lähtien preesensistä. Maaperäjuttu onkin sit mutkikkaampi tapaus.
Espanjan kurssin ryhmässä on vain 12 opiskelijaa, joista tänään oli paikalla 10. Kaikki ovat intensiivikurssilta tuttuja Benjaminia ja Claudiaa lukuun ottamatta. Benjamin on siis Ohiosta ja Claudia Itävallasta. Kävin hommaamassa kurssin prujun 21 peson hintaan ja ainakin alkupään tehtävät vaikuttavat hyvin helpoilta. Meillä on mahdollisuus vaihtaa joko helpompaan tai vaikeampaan ryhmään, jos siltä alkaa tuntua. Mutta joo, vois olla ihan mukavaa jos joku kurssi on vähätöinen =)..
Espanjan jälkeen minulla oli 3,5 tuntia luppoaikaa, minkä vietin kirjastossa tököttäen. Iloinen uutinen oli, että sain lopultakin uuden pankkikorttini, jonka Anne oli laittanut postiin vajaat 1,5 viikkoa sitten. Kiitoksia siitä! Vietin siis mukavat 10 minuuttia lypsäen yliopiston pankkiautomaattia minkä seurauksena sain 3000 pesoa käteistä. Kiikutin iloisesti summan Administracióniin maksuna intensiivikurssista. Automaatti siis lopetti yhteistyön enkä saanut nostettua koko kurssin maksamiseen tarvittavaa summaa, mutta en halunnut roudata rahoja välissä kotiin ja onneksi osamaksu oli mahdollinen. Huomenna ilmeisesti lypsy-operaatio vol II. Lisätoteamuksena, että intensiivikurssi on aivan törkeän kallis, se maksoi 300 euroa luulemaani enemmän ja tässä kohtaa on paha selvittää missä kohtaa tietokatkos oikein oli, kun kurssi on jo käyty niin paha enää peruakaan koko systeemiä..
Meille painotettiin, että myöhästyä ei saa ja että yliopistossa aloitetaan täsmällisesti, vaikka muuten Argentiinassa latinoiden mañana-meininki popittaakin. No olin sit puolipaniikkisena etsimässä kurssin luokkaa 604. Ajankohta tykkäsi olla 18.45 ja koko kerros vaikutti tyhjältä. Ainoastaan yksi opiskelija ihmetteli ilmoitustaulua ja selvisi, että hänkin on täällä ensimmäistä päivää eikä siis pahemmin perillä talon tavoista.
Kymmentä vailla saapuu opettaja, jonka perässä pujahdan luokkaan. Paikalla ei ole muita, joten hyödynnän tilanteen ja informoin opettajaa, että olen vaihtari ja kokeilen kursseja tällä viikolla jne. Opettajalle asia sopii mainiosti ja juttelemme hieman ilmastonmuutoksesta ja paikallisesti ylenmääräisestä (hyvin epätavallista!) kosteudesta ja Euroopan poikkeavan kylmästä talvesta.
Muut opiskelijat saapuvat hieman ennen seitsemää ja opettaja aloittaa nimenhuudon, jonka perään seuraa tiedotus kurssin käytänteistä. Kurssi ei ole promomatskuja, mikä meinaa, että koko konkkaronkka sai kerralla tuomion loppukokeeseen heinäkuussa (heinäkuussa! Enhän mä oo täällä sillon!? Kyselyyni opettaja vastasi, että luonnollisesti teen kokeen Suomessa.. Oujee, huumoria vieraalla kielellä upouudessa tilanteessa, me likes!). Kurssiin kuuluu kaksi välikoetta plus pitkin kurssia pistareita, jotka ovat meidän parhaaksemme. Kurssin perusmatskuna on kirja, josta minun käsittääkseni ilmoitettiin vain kirjoittajan nimi. Jaa?
Seuraavaksi alkaa luento, joka käsittelee yllättäen maaperää ja maankäyttöä ja on hyvin vuorovaikutteinen. Pääosin pysyin ihan hyvin perässä, sanat tuppaavat olemaan aika ymmärrettävissä englannin pohjalta, material orgánico, atmosféra, porosidad jne. Opettaja kyselee paljon opiskelijoilta, jotka vastaavat kakofonisena sekamelskana, mistä en saa mitään selvää. Lisäksi muistiinpanojen tekeminen on tuskallista kun sanojen kirjoitusasu menee välillä täysin arvailuksi. Kirjoitin esimerkiksi sanan corteza cortella:na johtuen paikallisesta tavasta ääntää tuplaällä jonakin suhuäänteenä.. One never knows.
Opettaja pätkäisi tunnin kahdeksalta ja kaikki valuivat iloisina alas ylimmästä kerroksesta. Jaahas, täällä on ilmeisesti käytössä akateeminen vartti kumpaankin suuntaan. Luennot ovat sen 1,5 h pitkiä, joten tämän seurauksena luentoaikaa jää se tunti. Mielenkiintoista, pitänee seurata päteekö kaikissa aineissa vai oliko vai ensimmäisen tunnin poikkeus.
Yleisfiilis tunnin jälkeen oli pakokauhuinen. En tuu selviämään tästä. Päätän kuitenkaan olla heittämättä kirvestä heti kaivoon ja niin painuin kirjastoon katsomaan millaisesta kirjasta on kyse. Kirjailijan nimellä ei löydy yhtäkään kirjaa, joten otan toisen kurssikuvauksen bibliografiassa mainitun teoksen. Kirja on noin 350 sivuinen ja nimeltään Contaminación del suelo: Estudios, tratamiento y gestión. Pitänee tähän tutustua ja miettiä uudemman kerran josko lähtisi mokomalle kurssille. Tököttäessäni bussipysäkillä pimenneessä illassa alkaa ketuttaa jo koko kurssi. Ei se nyt mitään avaruusfysiikkaa tai yleistä kemiaa ole, kyllä miä nyt moisesta selviän!
Miinuksena tietty, että tässä vois harkita muitakin asioita kuin opiskelua. Olisi ihan kiva esimerkiksi ehtiä viikonloppuisin tekemään muutakin kuin istumaan nenä vuoroin kirjassa ja vuoroin sanakirjassa. Nu juu, kahtellaanpas seuraavat kurssit huomenissa.
Kuukausi takana
Sábado 6.3.2010
Reilun kuukauden verran on tullut ihmeteltyä maailmanmenoa täällä. Vaikea ymmärtää, että olen ollut täällä jo sen verran. Viidennes Argentiinan ajasta takana pienessä hujauksessa! Tässä ehtinee pari kertaa silmiä räpäyttää ja todeta, että loppukoeviikko kolkuttelee nurkan takana. Tässä vaiheessa lienee turha moista pohtia, mutta on kuitenkin käynyt mielessä, josko olisikin ollut parempi lähteä siksi alun perin suunnittelemakseni vuodeksi. Nyt tuntuu, että ero ainakin olisi mahtava jo ihan lähtöasennoitumisessa. 5 kuukautta on kuitenkin vaan pistäytyminen.
Jos nyt alkuun lähdetään vertaamaan aikaisempiin kokemuksiin, niin ensiksi luonnollisesti miettii vajaan viiden vuoden takaista britteihin lähtöä. Ensimmäinen toteamus on, että ei niitä voi verrata. Olin eri ihminen silloin. Englanti ja Argentiina nyt sentään löytyvät samalta planeetalta, mutta yhtäläisyydet voisivatkin melkein jäädä siihen.
Kielen puolesta tämä on ollut helpompaa. Toki on paljon ongelmia, mutta kielen käyttöä ei arastele vaan lähtee selittämään asiaa vaikka sen puolen kilsan kiemuran kautta. Eikä aina tällöinkaan osuta kohdalle, mutta voidaanpa molemmat hymyillä ja olla iloisia vuorovaikutuksesta. Ei sen väliä vaikkei ihan oikein tullutkaan ymmärretyksi/ymmärtänyt, tärkeintä on, että halusi yrittää. Toisaalta välillä mokomaan kyllästyy kuten esimerkiksi toissapäivänä kun sain kuulla kolmeen kertaan selityksen sille, että mitä eroa on kurssien kestomerkintöjen 4 horas cátedras semanales ja 4 horas semanales välillä, vaikka ymmärsin asian ensimmäisellä kerralla. Tulipahan harvinaisen selväksi =).
Toistaiseksi ei myöskään ole tullut enkuissa tutuksi tullutta turhautumisen tunnetta kielitaidon puutteellisuuden vuoksi. Keskusteluun osallistuminen on niin äärettömän mukavaa, että ketuttaa kun on lopulta saanut muotoiltua jonkin kommentin tai kysymyksen ilmaistavaan muotoon vain huomatakseen, että keskustelu on siirtynyt jo sen kukkaruukun ja kaskelotin kautta Chilen maanjäristykseen. Joo.. eihän mulla tässä mitään. Siis yleisesti kyllä tuotakin käy, mutta ei mua hirvittävästi hajota. Voisikohan johtua siitä, että toistaiseksi on tullut jutustelua suht paljon muiden vaihtareiden kanssa ja me ollaan aika pitkälle samassa veneessä kielen osalta. Eli riittää sitä kärsivällisyyttä oottaa kun toinen pohtii jotain sanaa. Muutenkaan keskustelu ei etene kuin VR:n pendolino =). Paikalliset siis puhuvat välillä aivan uskomatonta kyytiä, mun kohdalla tosin plussana, että Rosa on tästä poikkeus useimmiten.
Más o menos..
Heh, tuo tuntuu olevan eniten hoettu sanapari täällä. Merkitsee siis enemmän tai vähemmän. Naureskeltiinkin muutamien muiden vaihtarien kanssa, että yleensä tarkoittaa vähemmän. Lähinnä siis aina kun meille selitetään asioita lopuksi kysytään ¿Comprenden? Ymmärrättekö? Tämän jälkeen kysyjä katselee hetken porukkaa ja toteaa más o menos. Johon kaikki nyökyttää iloisesti helpottuneina siitä, että tarjoutui tämä helppo keino myöntää olevansa ihan pihalla.. :)
-------------------------------
Argentiinassa puhutusta espanjasta (tuskin ylen kiinnostavaa luettavaa jos espanja ei ole jossain määrin tuttua)
Kielen piirteistä hieman lisää. Täällä pääsee siis helpolla voseon säännöllisten taivutusten kanssa. Voseo ei siis tunne epäsäännöllistä verbiä, vaan kaikki verbit taivutetaan kuin ne olisivat säännöllisiä (ilmeisesti kuitenkaan lukuun ottamatta verbejä ser ja ir kun ne nyt ovat muutenkin varsinaiset sääntöjen pakoilijat). Voseo ei myöskään harrasta kenkäverbejä vaan kenkäilyt jätetään vos (sinä)-taivutuksessa tekemättä.
Lisäksi täällä ei käytetä lainkaan monikon toisen muodon taivutusta elikkäs vosotros (te)-muotoa. Sen sijaan käytetään muotoa ustedes/ellos. Kuulemma moista kummaisuutta käytetään ainoastaan Espanjassa ja täällä valtameren toisella puolella toimitaan paljon mutkattomammin =).
Reilun kuukauden verran on tullut ihmeteltyä maailmanmenoa täällä. Vaikea ymmärtää, että olen ollut täällä jo sen verran. Viidennes Argentiinan ajasta takana pienessä hujauksessa! Tässä ehtinee pari kertaa silmiä räpäyttää ja todeta, että loppukoeviikko kolkuttelee nurkan takana. Tässä vaiheessa lienee turha moista pohtia, mutta on kuitenkin käynyt mielessä, josko olisikin ollut parempi lähteä siksi alun perin suunnittelemakseni vuodeksi. Nyt tuntuu, että ero ainakin olisi mahtava jo ihan lähtöasennoitumisessa. 5 kuukautta on kuitenkin vaan pistäytyminen.
Jos nyt alkuun lähdetään vertaamaan aikaisempiin kokemuksiin, niin ensiksi luonnollisesti miettii vajaan viiden vuoden takaista britteihin lähtöä. Ensimmäinen toteamus on, että ei niitä voi verrata. Olin eri ihminen silloin. Englanti ja Argentiina nyt sentään löytyvät samalta planeetalta, mutta yhtäläisyydet voisivatkin melkein jäädä siihen.
Kielen puolesta tämä on ollut helpompaa. Toki on paljon ongelmia, mutta kielen käyttöä ei arastele vaan lähtee selittämään asiaa vaikka sen puolen kilsan kiemuran kautta. Eikä aina tällöinkaan osuta kohdalle, mutta voidaanpa molemmat hymyillä ja olla iloisia vuorovaikutuksesta. Ei sen väliä vaikkei ihan oikein tullutkaan ymmärretyksi/ymmärtänyt, tärkeintä on, että halusi yrittää. Toisaalta välillä mokomaan kyllästyy kuten esimerkiksi toissapäivänä kun sain kuulla kolmeen kertaan selityksen sille, että mitä eroa on kurssien kestomerkintöjen 4 horas cátedras semanales ja 4 horas semanales välillä, vaikka ymmärsin asian ensimmäisellä kerralla. Tulipahan harvinaisen selväksi =).
Toistaiseksi ei myöskään ole tullut enkuissa tutuksi tullutta turhautumisen tunnetta kielitaidon puutteellisuuden vuoksi. Keskusteluun osallistuminen on niin äärettömän mukavaa, että ketuttaa kun on lopulta saanut muotoiltua jonkin kommentin tai kysymyksen ilmaistavaan muotoon vain huomatakseen, että keskustelu on siirtynyt jo sen kukkaruukun ja kaskelotin kautta Chilen maanjäristykseen. Joo.. eihän mulla tässä mitään. Siis yleisesti kyllä tuotakin käy, mutta ei mua hirvittävästi hajota. Voisikohan johtua siitä, että toistaiseksi on tullut jutustelua suht paljon muiden vaihtareiden kanssa ja me ollaan aika pitkälle samassa veneessä kielen osalta. Eli riittää sitä kärsivällisyyttä oottaa kun toinen pohtii jotain sanaa. Muutenkaan keskustelu ei etene kuin VR:n pendolino =). Paikalliset siis puhuvat välillä aivan uskomatonta kyytiä, mun kohdalla tosin plussana, että Rosa on tästä poikkeus useimmiten.
Más o menos..
Heh, tuo tuntuu olevan eniten hoettu sanapari täällä. Merkitsee siis enemmän tai vähemmän. Naureskeltiinkin muutamien muiden vaihtarien kanssa, että yleensä tarkoittaa vähemmän. Lähinnä siis aina kun meille selitetään asioita lopuksi kysytään ¿Comprenden? Ymmärrättekö? Tämän jälkeen kysyjä katselee hetken porukkaa ja toteaa más o menos. Johon kaikki nyökyttää iloisesti helpottuneina siitä, että tarjoutui tämä helppo keino myöntää olevansa ihan pihalla.. :)
-------------------------------
Argentiinassa puhutusta espanjasta (tuskin ylen kiinnostavaa luettavaa jos espanja ei ole jossain määrin tuttua)
Kielen piirteistä hieman lisää. Täällä pääsee siis helpolla voseon säännöllisten taivutusten kanssa. Voseo ei siis tunne epäsäännöllistä verbiä, vaan kaikki verbit taivutetaan kuin ne olisivat säännöllisiä (ilmeisesti kuitenkaan lukuun ottamatta verbejä ser ja ir kun ne nyt ovat muutenkin varsinaiset sääntöjen pakoilijat). Voseo ei myöskään harrasta kenkäverbejä vaan kenkäilyt jätetään vos (sinä)-taivutuksessa tekemättä.
Lisäksi täällä ei käytetä lainkaan monikon toisen muodon taivutusta elikkäs vosotros (te)-muotoa. Sen sijaan käytetään muotoa ustedes/ellos. Kuulemma moista kummaisuutta käytetään ainoastaan Espanjassa ja täällä valtameren toisella puolella toimitaan paljon mutkattomammin =).
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Kurssivalinnan viidakossa
Jueves 4.3.2010
Lukukauden alku häämöttää jo pelottavan (?) lähellä. Maanantaina starttaa siis varsinainen opiskelu täällä. Näillä näkymin lasku on sinällään pehmeä, että ensimmäinen aine näyttäisi olevan espanjan kielikurssi. Ensimmäinen viikko on kuitenkin hektinen, sillä saamme kokeilla kursseja ja niitä on alkuun mahdollista muuttaa. Kuitenkin poissaolot lasketaan alusta asti. Eli paranee päättää pikaisesti millä kursseilla jatkaa ja mitkä jättää jos luennot ovat päällekkäisiä.
Käytin kepeästi puolet päivästä sumplimalla kursseja. Tietyssä mielessä on ikävä Korppia (Jyväskylän yliopiston kurssivalinta jne. systeemi), tai lähinnä sen kalenteria sillä vaikka paikallisessa versiossa miUBP:ssä näkyy jonkinmoinen kalenteri, siitä ei ihan hetkessä ota selvää mitkä luennot osuvat päällekkäin. Täällä päällekkäisyys on hyvin ikävää, sillä kaikilla kursseilla on läsnäolopakko ja loppukokeeseen ei edes pääse osallistumaan ellei ole ollut paikalla 75 % tunneista.
Lisäksi monilla kursseilla on kutkuttava mahdollisuus päästä koko kokeeseen osallistumisesta saamalla välikokeista hyviä arvosanoja ja olemalla paikalla yli 90 % (tällöin opiskelija saa suoraan arvosanan välikokeiden perusteella eikä minkäänlaista päättökoetta vaadita). Mahdollisuus on myös päästä helpotettuun välikokeeseen johon osallistuvat opiskelijat, jotka ovat olleet läsnä vähintään 80 % tunneista ja saaneet arvosanan 7 (tai paremman) kaikista väliarvioinneista. Arvosanaskaala on siis 1-10, joista 4 on alin hyväksytty. Neloseen vaaditaan kuitenkin 70 % oikein eli aika tiukkaa menoa.
Meidän vaihtareiden on mahdollista valita 4-6 kurssia ja kaikki kurssit siis kestävät koko lukukauden. Okei, 4 on siis mini ja maksimiahan ei ole kunhan kalenteriin sopii, tuo 6 on suositus. Espanjan kurssi ei ole pakollinen, mutta sen ottamatta jättäminen olisi järjetöntä. Lisäksi haluaisin valita kurssit Argentiinan populaarikulttuuri, Argentiinan ja Latinalaisen Amerikan historia ja Kalligrafia. Valitettavasti näillä on aika vähän tekemistä Suomen ympäristötieteenopintojeni kanssa. Oman alan kursseista pitäisi valita seuraavista:
Ecología de las zonas áridas (Ecology of arid zones)
Geografía regional de Argentina (Regional geography of Argentina)
Gestión de los sistemas ambientales (Environmental systems management)
Gestión del recurso suelo (Soil resource management)
Ecología humana, ambiente y salud (Human ecology, environment and health)
Desarrollo sustentable en ecosistemas naturales y productivos (Sustainable development of natural and productive ecosystems)
Gerenciamiento ambiental (Environmental management)
Totuttelua vaatinee myös paikallinen luentojen ajoitus. Keskiviikon eka luento alkaa aamulla 8.45 ja viimeinen päättyy 22.00. Luennot ovat muutenkin hyvin iltapainotteisia, ainoastaan keskiviikkona on varsinaisia luentoja ennen kello kahtatoista. Torstaille on mahdollista valita keskipäivän tienoille jotain kulttuurikurssia, joka on lisämaksullinen eli sen kanssa emmin vielä. Yleisesti muuten luennot sijoittuvat 14-22 aikavälille. Whippee!
Lukukauden alku häämöttää jo pelottavan (?) lähellä. Maanantaina starttaa siis varsinainen opiskelu täällä. Näillä näkymin lasku on sinällään pehmeä, että ensimmäinen aine näyttäisi olevan espanjan kielikurssi. Ensimmäinen viikko on kuitenkin hektinen, sillä saamme kokeilla kursseja ja niitä on alkuun mahdollista muuttaa. Kuitenkin poissaolot lasketaan alusta asti. Eli paranee päättää pikaisesti millä kursseilla jatkaa ja mitkä jättää jos luennot ovat päällekkäisiä.
Käytin kepeästi puolet päivästä sumplimalla kursseja. Tietyssä mielessä on ikävä Korppia (Jyväskylän yliopiston kurssivalinta jne. systeemi), tai lähinnä sen kalenteria sillä vaikka paikallisessa versiossa miUBP:ssä näkyy jonkinmoinen kalenteri, siitä ei ihan hetkessä ota selvää mitkä luennot osuvat päällekkäin. Täällä päällekkäisyys on hyvin ikävää, sillä kaikilla kursseilla on läsnäolopakko ja loppukokeeseen ei edes pääse osallistumaan ellei ole ollut paikalla 75 % tunneista.
Lisäksi monilla kursseilla on kutkuttava mahdollisuus päästä koko kokeeseen osallistumisesta saamalla välikokeista hyviä arvosanoja ja olemalla paikalla yli 90 % (tällöin opiskelija saa suoraan arvosanan välikokeiden perusteella eikä minkäänlaista päättökoetta vaadita). Mahdollisuus on myös päästä helpotettuun välikokeeseen johon osallistuvat opiskelijat, jotka ovat olleet läsnä vähintään 80 % tunneista ja saaneet arvosanan 7 (tai paremman) kaikista väliarvioinneista. Arvosanaskaala on siis 1-10, joista 4 on alin hyväksytty. Neloseen vaaditaan kuitenkin 70 % oikein eli aika tiukkaa menoa.
Meidän vaihtareiden on mahdollista valita 4-6 kurssia ja kaikki kurssit siis kestävät koko lukukauden. Okei, 4 on siis mini ja maksimiahan ei ole kunhan kalenteriin sopii, tuo 6 on suositus. Espanjan kurssi ei ole pakollinen, mutta sen ottamatta jättäminen olisi järjetöntä. Lisäksi haluaisin valita kurssit Argentiinan populaarikulttuuri, Argentiinan ja Latinalaisen Amerikan historia ja Kalligrafia. Valitettavasti näillä on aika vähän tekemistä Suomen ympäristötieteenopintojeni kanssa. Oman alan kursseista pitäisi valita seuraavista:
Ecología de las zonas áridas (Ecology of arid zones)
Geografía regional de Argentina (Regional geography of Argentina)
Gestión de los sistemas ambientales (Environmental systems management)
Gestión del recurso suelo (Soil resource management)
Ecología humana, ambiente y salud (Human ecology, environment and health)
Desarrollo sustentable en ecosistemas naturales y productivos (Sustainable development of natural and productive ecosystems)
Gerenciamiento ambiental (Environmental management)
Totuttelua vaatinee myös paikallinen luentojen ajoitus. Keskiviikon eka luento alkaa aamulla 8.45 ja viimeinen päättyy 22.00. Luennot ovat muutenkin hyvin iltapainotteisia, ainoastaan keskiviikkona on varsinaisia luentoja ennen kello kahtatoista. Torstaille on mahdollista valita keskipäivän tienoille jotain kulttuurikurssia, joka on lisämaksullinen eli sen kanssa emmin vielä. Yleisesti muuten luennot sijoittuvat 14-22 aikavälille. Whippee!
Intensiivikurssin loppu
Miércoles 3.3.2010
Huuh. Finalmente. Eli tänään meitä vielä hiillostettiin toisella osakokeella, jossa oli sekä kirjallinen että suullinen osa. Kirjallinen osa kesti sen pari tuntia ja oli samaa kaliiberia kuin ensimmäinenkin:
1. Voseo-tehtävä, tällä kertaa imperatiivia
2. Kirjoitustehtävä, aiheena jokin etukäteen valittu Argentiinan alue
3. Monivalintatehtävä etukäteen ilmoitetusta kappaleesta, tällä kertaa Córdoban turistikohteista
4. Kirjoitustehtävä, taas kertaalleen etukäteen ilmoitetusta kappaleesta
5. Luetun ymmärtäminen, teksti käsitteli Cuartetoja ja erityisesti Carlos ”Mona” Jimeneziä eli Argentiinassa sitä kuuluisinta kyseisen musiikkityylin edustajaa
Suulliseen osioon olimme saaneet ohjeeksi, että ensin on vuorossa esittely, jossa kerrotaan itsestä plus siitä miksi lähti juuri tänne opiskelemaan. Seuraava osio on pienimuotoinen esitelmä itse valitusta aiheesta (vaihtoehtoina kaikki kurssin aikana teksteissä käsitellyt aiheet) ja lopuksi vuorossa oli vielä vapaamuotoinen juttelu opettajan kanssa. Koko höskän piti kestää se 10 min/hlö. Koe alkoi 16.30 ja ensimmäisen tunnin aikana 4 henkilöä ehti käydä tekemässä sen. Tilanteesta stressaavan teki se, että emme tienneet järjestystä vaan seuraava kokeeseen menijä arvottiin aina vetämällä nimilappu sokkona. Jees. Hajotus. Eli hengasimme siis käytävässä vailla about mitään tekemistä tietämättöminä siitä onko hengausta jäljellä minuutti vai lähemmäs kaksi tuntia.
Opettaja totesi että venähdämme yliajalle (kokeen piti olla ohi kuuteen mennessä), joten kokeeseen alkoi osallistua kaksi henkilöä kerrallaan. Jaahas. Miä sit päädyin sinne samaan syssyyn Jessican kanssa. Eihän siinä muuten mitään, mutta Jessica on puhunut espanjaa pienestä asti kotonaan. Onneksi koe mentiin pikavauhtia läpi ts. pompattiin ekan osion yli, käytiin äkkiä toinen, josta opettaja esitti meille yhden kysymyksen, minkä jälkeen päädyttiin jo melkeinpä palauteosioon. Olipas harvinaisen vähäsanainen suullinen osio mun osalta. Tulosten pitäisi selvitä perjantaina eli sitä jännätessä =)
Huuh. Finalmente. Eli tänään meitä vielä hiillostettiin toisella osakokeella, jossa oli sekä kirjallinen että suullinen osa. Kirjallinen osa kesti sen pari tuntia ja oli samaa kaliiberia kuin ensimmäinenkin:
1. Voseo-tehtävä, tällä kertaa imperatiivia
2. Kirjoitustehtävä, aiheena jokin etukäteen valittu Argentiinan alue
3. Monivalintatehtävä etukäteen ilmoitetusta kappaleesta, tällä kertaa Córdoban turistikohteista
4. Kirjoitustehtävä, taas kertaalleen etukäteen ilmoitetusta kappaleesta
5. Luetun ymmärtäminen, teksti käsitteli Cuartetoja ja erityisesti Carlos ”Mona” Jimeneziä eli Argentiinassa sitä kuuluisinta kyseisen musiikkityylin edustajaa
Suulliseen osioon olimme saaneet ohjeeksi, että ensin on vuorossa esittely, jossa kerrotaan itsestä plus siitä miksi lähti juuri tänne opiskelemaan. Seuraava osio on pienimuotoinen esitelmä itse valitusta aiheesta (vaihtoehtoina kaikki kurssin aikana teksteissä käsitellyt aiheet) ja lopuksi vuorossa oli vielä vapaamuotoinen juttelu opettajan kanssa. Koko höskän piti kestää se 10 min/hlö. Koe alkoi 16.30 ja ensimmäisen tunnin aikana 4 henkilöä ehti käydä tekemässä sen. Tilanteesta stressaavan teki se, että emme tienneet järjestystä vaan seuraava kokeeseen menijä arvottiin aina vetämällä nimilappu sokkona. Jees. Hajotus. Eli hengasimme siis käytävässä vailla about mitään tekemistä tietämättöminä siitä onko hengausta jäljellä minuutti vai lähemmäs kaksi tuntia.
Opettaja totesi että venähdämme yliajalle (kokeen piti olla ohi kuuteen mennessä), joten kokeeseen alkoi osallistua kaksi henkilöä kerrallaan. Jaahas. Miä sit päädyin sinne samaan syssyyn Jessican kanssa. Eihän siinä muuten mitään, mutta Jessica on puhunut espanjaa pienestä asti kotonaan. Onneksi koe mentiin pikavauhtia läpi ts. pompattiin ekan osion yli, käytiin äkkiä toinen, josta opettaja esitti meille yhden kysymyksen, minkä jälkeen päädyttiin jo melkeinpä palauteosioon. Olipas harvinaisen vähäsanainen suullinen osio mun osalta. Tulosten pitäisi selvitä perjantaina eli sitä jännätessä =)
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Ilmiöitä
Huuh. Enää loppukoe niin on intensiivikurssi kasassa.
Maanantain ja tiistain luennot oli aika unisia kun ihmiset alkaa jo olla asennoituneita lukukauden alkuun. Lisäksi eilen satoi puolestapäivästä alkaen aamuyölle asti ja osa kaupungin kortteleista tulvii. No joo, ei pelkästään satanut vaan oli täysi ukkosmyrsky. Näitä on ollut muutamana päivänä tässä parin viikon sisään ja paikallistelevisio välittää aika surkeaa kuvaa tulvivista alueista. Sinällään ei ole ihme että tulvii kun kaupunki on eräänlaisessa laaksossa ja läpivirtaava joki kuljettaa vedet Mar Chiquititaan (en vastaa oikeinkirjoituksesta, en jaksanut tarkistaa, käännös siis pikkuinen meri) joka on suht iso järvi. Vettä tulee sellaista kyytiä että jokipahanen ei mitenkään voi vetää kaikkea hetkessä. Oon siinä mielessä onnellisessa asemassa, että asuinalueeni sijaitsee suht korkealla eli ei pitäisi tulvia. Ikävämpi puoli on se, että asunnottomat punkkaa usein siltojen alla ja muutenkin hökkeleissään lähellä jokea. Eli tulvat tietty nappaa eniten niihin joilla on vähiten keinoja selviytyä seurauksista.
Täällä on kaduilla paljon ihmisiä vailla töitä johtuen talouden vähän epävakaisen huonosta tilasta. 1990-luvun vaihteessa Argentiinaa riivas hyperinflaatio ja rahan arvo meni alaspäin 200 % kuukausitahtia. Tuolloin monet menettivät työnsä ja tästä on seuraunnut paljon ongelmia. Argentiinalaiset miehet eivät ole oikein osanneet sopeutua uuteen tilanteeseen, kun perinteisesti kotona olevat naiset miesten jäädessä työttömiksi lähtivät kodin ulkopuolelle hommaamaan perheelle elantoa. Miehet jäivät kotiin mutta eivät tietenkään duunailleen taloustöitä vaan monet masentuivat ja alkoholisoituivat ja seurasi monia avioeroja. Naiset painavat siis edelleen monissa kodeissa seka taloustyöt ja lastenhoidon että rahan ansaitsemisen.
Monet nuoret hankkivat rahaa pesemällä autojen tuulilaseja liikennevaloissa. Ongelmana on että heidän määränsä on kasvanut mielettömästi ja jos ajaa kaupungin halki niin saa kepeästi tuulilasinsa pestyä jokaisissa liikennevaloissa. Ja tietenkään tästä ei halua koko ajan maksaa. Lisäksi viime vuosikymmeninä noussut ilmiö ovat nk. cartoneros eli ihmiset, jotka kulkevat keräämässä kotitalousjätteistä kierrätettävää paperia ja kartonkia. He myyvät tätä edelleen ja ansaitsevat näin elantonsa. Ilmiö on monin tavoin ongelmallinen, sillä työsskäyvät kansalaiset suhtautuvat usein negatiivisesti cartoneroihin ja pelkäävät heitä. Cartoneroilla ei myöskään ole kuukausipalkkaa eikä mitään oikeuksia. Monesti koko perhe kulkee keräämässä kierrätysmateriaalia, työolot ovat likaiset, työtunnit pitkät ja ansio riippuvaista suoraan kerätyn jätteen määrästä.
Cartonerot ovat ensimmäinen linkki kierrätysketjussa, jossa materiaali päätyy lopulta kierrätysfirmoille, joiden tulot ovat cartonerojen tuloihin nähden 6-kertaiset. Lisäksi näitä cartoneroja esim. vain Buenos Airesissa on arvioitu olevan 10 000 jakamassa tätä tuloa. 1 kg kierrätysjätettä on 0,195 peson arvoista eli aika paljon saa duunata että perheen elättäminen on mahdollista. Cartonerot ovat siis välttämättömiä kierrätysbisnekselle, mutta ovat oikeuksien ja asemansa tunnustamisen mielessä täysin systeemin ulkopuolella.
Huomiona paikallisesta jätteiden keräyssysteemistä voisi sanoa, että homma ei toimi aivan samallalailla kuin Suomessa. Esikaupunkialueilla kaduilla sijaitsee ikäänkuin kepin nenään nostettuja koreja, joihin ihmiset joka päivä sijoittavat kotitalousjätteen yleensä muovipusseissa. Joka ilta/yö kiertävät jätteidenkuljetusrekat tyhjentämässä nämä korit. Jäteautossa on siis kuskin lisäksi 1-2 henkilöä jotka juoksevat korilta toiselle ja heittävät jätteet auton nieluun. Ei sovi huonokuntoisille.
Yleisesti jätteen lajittelua kodeissa ei pahemmin harrasteta. Mun majapaikka on tästä poikkeus siinä mielessä, että siellä lajitellaan biojäte erilleen ja ilmeisesti kompostoidaan (sen kohtalon selvittäminen on vielä vähän kesken, varsinkin kun välillä sinne tuntuu päätyvän muovipusseja ja talouspaperia taas ei missään nimessä).
Maanantain ja tiistain luennot oli aika unisia kun ihmiset alkaa jo olla asennoituneita lukukauden alkuun. Lisäksi eilen satoi puolestapäivästä alkaen aamuyölle asti ja osa kaupungin kortteleista tulvii. No joo, ei pelkästään satanut vaan oli täysi ukkosmyrsky. Näitä on ollut muutamana päivänä tässä parin viikon sisään ja paikallistelevisio välittää aika surkeaa kuvaa tulvivista alueista. Sinällään ei ole ihme että tulvii kun kaupunki on eräänlaisessa laaksossa ja läpivirtaava joki kuljettaa vedet Mar Chiquititaan (en vastaa oikeinkirjoituksesta, en jaksanut tarkistaa, käännös siis pikkuinen meri) joka on suht iso järvi. Vettä tulee sellaista kyytiä että jokipahanen ei mitenkään voi vetää kaikkea hetkessä. Oon siinä mielessä onnellisessa asemassa, että asuinalueeni sijaitsee suht korkealla eli ei pitäisi tulvia. Ikävämpi puoli on se, että asunnottomat punkkaa usein siltojen alla ja muutenkin hökkeleissään lähellä jokea. Eli tulvat tietty nappaa eniten niihin joilla on vähiten keinoja selviytyä seurauksista.
Täällä on kaduilla paljon ihmisiä vailla töitä johtuen talouden vähän epävakaisen huonosta tilasta. 1990-luvun vaihteessa Argentiinaa riivas hyperinflaatio ja rahan arvo meni alaspäin 200 % kuukausitahtia. Tuolloin monet menettivät työnsä ja tästä on seuraunnut paljon ongelmia. Argentiinalaiset miehet eivät ole oikein osanneet sopeutua uuteen tilanteeseen, kun perinteisesti kotona olevat naiset miesten jäädessä työttömiksi lähtivät kodin ulkopuolelle hommaamaan perheelle elantoa. Miehet jäivät kotiin mutta eivät tietenkään duunailleen taloustöitä vaan monet masentuivat ja alkoholisoituivat ja seurasi monia avioeroja. Naiset painavat siis edelleen monissa kodeissa seka taloustyöt ja lastenhoidon että rahan ansaitsemisen.
Monet nuoret hankkivat rahaa pesemällä autojen tuulilaseja liikennevaloissa. Ongelmana on että heidän määränsä on kasvanut mielettömästi ja jos ajaa kaupungin halki niin saa kepeästi tuulilasinsa pestyä jokaisissa liikennevaloissa. Ja tietenkään tästä ei halua koko ajan maksaa. Lisäksi viime vuosikymmeninä noussut ilmiö ovat nk. cartoneros eli ihmiset, jotka kulkevat keräämässä kotitalousjätteistä kierrätettävää paperia ja kartonkia. He myyvät tätä edelleen ja ansaitsevat näin elantonsa. Ilmiö on monin tavoin ongelmallinen, sillä työsskäyvät kansalaiset suhtautuvat usein negatiivisesti cartoneroihin ja pelkäävät heitä. Cartoneroilla ei myöskään ole kuukausipalkkaa eikä mitään oikeuksia. Monesti koko perhe kulkee keräämässä kierrätysmateriaalia, työolot ovat likaiset, työtunnit pitkät ja ansio riippuvaista suoraan kerätyn jätteen määrästä.
Cartonerot ovat ensimmäinen linkki kierrätysketjussa, jossa materiaali päätyy lopulta kierrätysfirmoille, joiden tulot ovat cartonerojen tuloihin nähden 6-kertaiset. Lisäksi näitä cartoneroja esim. vain Buenos Airesissa on arvioitu olevan 10 000 jakamassa tätä tuloa. 1 kg kierrätysjätettä on 0,195 peson arvoista eli aika paljon saa duunata että perheen elättäminen on mahdollista. Cartonerot ovat siis välttämättömiä kierrätysbisnekselle, mutta ovat oikeuksien ja asemansa tunnustamisen mielessä täysin systeemin ulkopuolella.
Huomiona paikallisesta jätteiden keräyssysteemistä voisi sanoa, että homma ei toimi aivan samallalailla kuin Suomessa. Esikaupunkialueilla kaduilla sijaitsee ikäänkuin kepin nenään nostettuja koreja, joihin ihmiset joka päivä sijoittavat kotitalousjätteen yleensä muovipusseissa. Joka ilta/yö kiertävät jätteidenkuljetusrekat tyhjentämässä nämä korit. Jäteautossa on siis kuskin lisäksi 1-2 henkilöä jotka juoksevat korilta toiselle ja heittävät jätteet auton nieluun. Ei sovi huonokuntoisille.
Yleisesti jätteen lajittelua kodeissa ei pahemmin harrasteta. Mun majapaikka on tästä poikkeus siinä mielessä, että siellä lajitellaan biojäte erilleen ja ilmeisesti kompostoidaan (sen kohtalon selvittäminen on vielä vähän kesken, varsinkin kun välillä sinne tuntuu päätyvän muovipusseja ja talouspaperia taas ei missään nimessä).
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Sairasta menoa
Okei, takana hieman kaoottista menoa viikon verran. Tuli käytyä kiinalaisessa ravintolassa, jonka omistajan tytär oli Nokialla töissä ja käynyt siis Suomessa useampaan otteeseen. Mulle esiteltiin kansioittain suomalaisia postimerkkejä. Aika sattuma :). Sit multa meni ilmeisesti maha sekaisin yllättävästä ruokavaliomuutoksesta (kevätkääryleitä) ja loppuviikko sit sujui laveine ylä- ja alamäkineen olotilan suhteen.
Viimeisen päivät oon ollut hieman enemmän kipeenä ja niinpä missasin viimeisen ratsastustutustumistunnin torstaina ja kurssin loppubileet lauantaina. Näin myös kolibrin sunnuntaiaamuna istuessani puutarhassa hieman järkyttyneenä ja pian sen jälkeen koin argentiinalaisen lääkärin kotikäynnin ja vastasin ekaa kertaa puhelimeen espanjaksi.
Jotenkin hassua, että täällä lääkärit tulee kotiin. Tästä tosin seuraa 10 peson (n. 2 e) lisämaksu (muuten kaikki terveydenhoito kuuluu jo maksettuun vakuutus/ohjelmamaksuun (en oo ihan varma kumpaan)). Lääkäri oli ihan hauska, mutta kommunikointi oli vähän hauskaa kun piti koittaa selkiyttää tilannetta espanjaksi. Diagnoosi oli jonkin sortin allerginen reaktio ja hoitona oli ruokavalio plus allergialääkettä 5 päivän ajan. Ravattiin Rosan kanssa kolmessa apteekissa ennen kun löytyi sunnuntaina auki oleva. Tulipahan vähän liikuttua viikonlopun makoilun jälkeen.
Tehtiin lisätiedusteluja allergialääkkeen käytöstä, niinpä lääkärin piti illan aikana soitella meille. Rosa oli juuri silloin kastelemassa puutarhaa kun puhelu tuli. Tartuin siis härkää sarvista ja vastasin puhelimeen. Tuloksena oli järkyttävän nopeasti puhuttu espanjankielinen rimpsutus korvaani. Täh? Pahoittelin, että en ymmärtänyt mitään ja rimpsu tuli uusiksi ehkä yhtä pykälää hitaammin, minkä seurauksena ymmärsin, että soittaja on terveyspalvelusta. Totesin kuitenkin parhaimmaksi hakea Rosan hoitamaan puhelu loppuun kun tuo puhelinasiointi uudella kielellä vaan tuntuu aina alkuun tökkivän. Varsinkin kun puhelinkeskukset jne. pälättää tottumuksesta kuin pika-automaatit (samaan tapaan kun radiomainoksissa pakollinen osuus vaikka joidenkin vakuutusten ehdoista).
Viimeisen päivät oon ollut hieman enemmän kipeenä ja niinpä missasin viimeisen ratsastustutustumistunnin torstaina ja kurssin loppubileet lauantaina. Näin myös kolibrin sunnuntaiaamuna istuessani puutarhassa hieman järkyttyneenä ja pian sen jälkeen koin argentiinalaisen lääkärin kotikäynnin ja vastasin ekaa kertaa puhelimeen espanjaksi.
Jotenkin hassua, että täällä lääkärit tulee kotiin. Tästä tosin seuraa 10 peson (n. 2 e) lisämaksu (muuten kaikki terveydenhoito kuuluu jo maksettuun vakuutus/ohjelmamaksuun (en oo ihan varma kumpaan)). Lääkäri oli ihan hauska, mutta kommunikointi oli vähän hauskaa kun piti koittaa selkiyttää tilannetta espanjaksi. Diagnoosi oli jonkin sortin allerginen reaktio ja hoitona oli ruokavalio plus allergialääkettä 5 päivän ajan. Ravattiin Rosan kanssa kolmessa apteekissa ennen kun löytyi sunnuntaina auki oleva. Tulipahan vähän liikuttua viikonlopun makoilun jälkeen.
Tehtiin lisätiedusteluja allergialääkkeen käytöstä, niinpä lääkärin piti illan aikana soitella meille. Rosa oli juuri silloin kastelemassa puutarhaa kun puhelu tuli. Tartuin siis härkää sarvista ja vastasin puhelimeen. Tuloksena oli järkyttävän nopeasti puhuttu espanjankielinen rimpsutus korvaani. Täh? Pahoittelin, että en ymmärtänyt mitään ja rimpsu tuli uusiksi ehkä yhtä pykälää hitaammin, minkä seurauksena ymmärsin, että soittaja on terveyspalvelusta. Totesin kuitenkin parhaimmaksi hakea Rosan hoitamaan puhelu loppuun kun tuo puhelinasiointi uudella kielellä vaan tuntuu aina alkuun tökkivän. Varsinkin kun puhelinkeskukset jne. pälättää tottumuksesta kuin pika-automaatit (samaan tapaan kun radiomainoksissa pakollinen osuus vaikka joidenkin vakuutusten ehdoista).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)