Yksi vapaaehtoisuustarina

Oukrait, pitänee kertoa vapaaehtoistyöstoori loppuun kun kerran aloitin sen. Eli kävin silloin toukokuun puolessa välissä Mendiolazan terveyskeskuksessa istumassa kaksi tuntia tuijottamassa ihmisten rokottamista. Tämä oli siis vapaaehtoistyötä.

Seuraavalla viikolla olin hieman flunssassa, joten en voinut mennä. Valitettavasti minulla ei edelleenkään ollut terveyskeskuksen yhteystietoja eikä yhteyshenkilöä paikalla. Päädyin siis laittamaan meiliä yliopistn vapaaehtoistyövastaavalle, josko hän voisi ilmoittaa, että olen sen verran kipeä, etten tule paikalle. Vastausta ei kuulunut.

Seuraavana torstaina olin edelleen samassa piinaavassa pienessä flunssassa, joten päädyin taas jäämään kotiin. Olin laittanut pari päivää aikaisemmin vapaaehtoisvastaavallemme meiliä, että pitääkö minun vielä mennä, kun olemme jo kesäkuun puolella ja alun perin ohjelman ilmoitettiin loppuvan toukokuun puolella. Aamulla vastausta ei ollut kuulunut, joten tästä plus epäterveestä tilastani johtuen laitoin taas vapaaehtoisvastaavalle meiliä, että en ole menossa. Sain vastauksen tunnin sisällä: on velvollisuutesi mennä sinulle ilmoitettuun aikaan, kahdella poissaololla putoat ohjelmasta.

Okei, kiitoksia tiedotuksesta.

Muiden vaihtareiden kanssa jutellessa minulle selvisi, että kukaan ei oikeastaan tehnyt kyseisessä työssä mitään ihmeellistä, kunhan hengasi paikalla sen velvoitetun kaksituntisen. Työn organisointi oli siinä mielessä mielenkiintoista, että ensimmäinen tapaaminen aiheen tiimoilta oli ihan maaliskuun lopussa ja vierailun kohdeterveyskeskuksessa piti ajoittua seuraavalle viikolle ja töiden piti alkaa huhtikuun puolessa välissä.

Ekan tapaamisen jälkeen ei kuitenkaan kuulunut mitään ennen huhtikuun loppua, jolloin sain kuulla yhdeltä vaihtarilta, että he olivat käyneet vierailemassa terveyskeskuksessa. Tätä ennen oli siis kv-keskuksen ilmoitustaululle ilmestynyt työvuorolista, jossa oli suurin osa halukkaiksi ilmottautuneista, mutta muutamia, minä tässä joukossa, puuttui listasta. Tässä vaiheessa spekuloin yhden toisen ei-valtaosa-amerikkalaislaumaan kuuluvan opiskelijan kanssa, että ilmeisesti paikat on annettu Clemsonin väelle ensin, koska ohjelmaa koordinoimassa on mukana heidän oma koordinaattorinsa Alejandro. Epäreilulta tuntui kun mitään selityksiä paikkojen jakamiseen ei kuulunut. Toisaalta vuorolistassa oli pieni puute kun siinä ei mainittu millä viikolla työskentely alkaisi.

Toukokuun alussa aloin jo olla vakuuttunut, että minun kohdalla työskentely nyt jäi. Ekan viikon lopulla sain kuitenkin meiliä, että minulle oli varattu paikka torstaisin kello 10-12. Ihan mielenkiintoista kun missään prosessin vaiheessa minulta ei ollut kysytty aikatauluista mitään ja ekalla tapaamiskerralla oli luvattu, että kaikki pääsevät vaikuttamaan tekemänsä työn sisältöön ja ajankohtaan.
Vastasin viestiin ja sain kuulla että voisin aloittaa seuraavana torstaina eli tuona päivänä kun lopulta menin sinne.

No juu, ongelmakohtia:
-työhön otettiin kaikki halukkaat lopulta, vaikka pienellä terveyskeskuksella ei liennyt intressejä saati kapasiteettia tälläiseen määrään porukkaa. Kyseisessä paikassa oli siis edellisenä lukuvuotena työskennellyt yksi vaihtari, joka oli itse paikan etsinyt.
-vapaaehtoisia pidettiin hyvin kielellisesti rajoittuneina, joita sanavarastollisesti olimmekin, mutta tälle ei löytynyt ymmärrystä
-tiedotus suuntaa tai toiseen ei toiminut, perustietoja työpaikasta, työn sisällöstä, tarvittavista välineistä tai edes sijainnista ei annettu
-kyseiset puutteet eivät saaneet aikaan sitoutumista työhön taikka halua saapua paikalle, koska vapaaehtoistyö ei auttanut oikeastaan ketään, sillä emme tehneet käytännössä mitään
...

Kysymys kuuluukin miksi ihmeessä kukaan näki vaivaa järjestää moista?