Un día

Sábado 12.6.

Tänään sitten lähti Argentiinan osalta Copa mundial käyntiin ja oon ihan jumissa suomen ja jalkapallon kanssa eli en tiedä mitä se on suomeksi, ehkä jalkapallon MM-kisat? Vastassa oli Nigeria ja katsoin jopa viimeiset seitsemän minuuttia eli taisin tehdä ennätyksen jalkapallonseuraamishistoriassani. Argentiina voitti siis 1-0 ja matsin loputtua ulkoa alkoikin kuulua huutoa ja jonkinmoisia meluraketteja ammuskeltiin.

Illalla lähdin vielä käymään Paseo de los artesilla ja törmäsin siellä Cristiin ja Lydaan, joiden mukana päädyin taas kirkon nuorten kokoontumiseen. Olin ihan pihalla ja siinä sitten selvisi, että tänä lauantaina kerta on omistettu lähteville vaihtareille. Istuimme piirissä ja lauloimme ja aina laulun jälkeen vuoron perään kukin jotain jaettavaa valmistellut vaihtari sai puheenvuoron. Chapman, Hannah ja Matt olivat valmistaneet puheenvuorot, minä luonnollisesti hädin tuskin tiesin, että minne olen päätynyt ja Lyda oli paikalla ensimmäistä kertaa.

Chapman aloitti kertomalla siitä kuinka hän täällä ollessaan erosi tyttöystävästään, mutta jaksoi jumalan avulla. Jumalasuhde myös korostui, koska perhe ja suurin osa läheisistä oli kaukana kotona. Hannah jatkoi kertomalla kuinka hän ei olisi halunnut ollenkaan lähteä vaihtoon, mutta koska tunsi sen olevan jumalan tahto niin päätyi tänne vaikka häntä pelottikin ennen lähtöä paljon. Jumala oli myös vastannut hänen rukouksiinsa epävarmuutta aiheuttavista asioista. Matt jatkoi samoilla linjoilla ja hänen jälkeensä myös Cristi halusi kertoa tänne Argentiinaan päätymisestään ja siihen liittyvistä asioista missä jumala oli auttanut. Tässä vaiheessa jäljellä olivat vain Lyda ja minä ja aloin olla hieman paniikkinen, että pitäisikö minunkin kertoa jumalan tahdolla höystetty tarina.

Lyda tarttui haasteisiin ja kertoi hieman erilaisen tarinan siitä miten oli eksynyt jumalan polulta alkamalla seurustelemaan ei-kristityn pojan kanssa. Hän oli kuitenkin onneksi lopulta ymmärtänyt virheensä ja palannut kirkon pariin ja nyt tunsi itsensä mustaksi lampaaksi. Tämän jälkeen tapahtumaa vetävä Cristian kysyi haluaisiko joku muu jakaa jotain ja kaikki katsoivat minua. Kysyttäessä vastasin että ei kiitos. Itkuisten puheenvuorojen ja välillä ylitsevuotavien kiitosten jälkeen tuntui, että minulla ei tosiaan olisi mitään sanottavaa joka sopisi aikaisempien linjaan.

Kirkolta saimme kyydin lähetystyöntekijöiltä keskustassa sijaitsevalle pysäkille aivan Plaza San Martinin nurkalle. Kello oli jo lähemmäs yksi yöllä ja Plazalla oli käynnissä viikottainen ulkoilma milonga eli tango soi ja parit tulkitsivat kukin tavallaan musiikkia aukion keskustassa sijaitsevan San Martinin patsaan valvovan katseen alla.

Matt, Chapman ja Hannah kirmasivat N3:n ajaessa ohi muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle pysäkilleen ja Cristi ja Lyda katosivat seuraamaan milongaa lähietäisyydeltä. Miä jäin kauemmas etten vain missaisi bussia, joka onneksi tulikin vaivaisen parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen..