Nyt on aika tarkkaan vuosi siitä kun varsinainen lukukausi Argentiinassa alkoi. Tuntuu, että siitä olisi todella kauan. Ilmeisesti tämän menneen vuoden aikana on tullut koettua hirmusti juttuja kun niin kaukaiselta tuntuu. No juu, koko kesän oli mielessä, että pitäisi tämä blogi jotenkin saattaa "valmiiksi" eli kirjoittaa jonkinmoista yhteenvetoa Argentiinan jaksostani. Eipä tullut tehtyä vielä silloin.
En oikeastaan ihmettele, sillä vaihtokokemus vain on sellainen, ettei sitä saa sulateltua samaa vauhtia kun se suhii eteenpäin. Ja tietenkin myös täytyy muistaa, että osana kokemusta on kotiinpaluu ja sen aiheuttamat tiedostamattomat ja tiedostetut tuntemukset ja ajatukset. Argentiinassa taisi olla sulateltavaa kun vasta viime viikkoina on alkanut tuntua, että ympyrä tietyllä lailla sulkeutuu myös mielessäni.
Toki monessa suhteessa se sulkeutui jo loppuaikana Argentiinassa. Sitä ei enää ollut samanlainen kieliongelmainen kulttuuritomppeli kuin saapuessaan. Sitä osasikin toimia argentiinalaisessa ympäristössä ja asioida vaikka pikkukaupoissa, joissa piti osata pyytää mitä halusi ja vielä vastata mahdollisiin vastakysymyksiin. En muista kirjoitinko jo tästä, luultavasti, mutta fiilis oli vain niin uskomaton kun kesäkuussa kävin itse ostamassa luontaistuotepuodista irtomyynnissä olevaa kotitekoista dulce de lecheä. Siinä niin huusi hoosiannaa pään sisällä muisto siitä kuinka ekoina päivinä kävin samaisessa puodissa Rosan kanssa ja en oikein edes tiennyt mitenpäin olla kun lapsia juoksenteli jaloissa ja pikkutyttö puhui mulle enkä mitään tajunnut, saatikka sitten Rosan ja puodin pitäjän keskustelusta. Mutta kehitys lienee näissä vääjäämätöntä. Vaihdossa se vaan on niin nopeaa, että se usein levähtää kasvoille ja ilahduttaa isosti. Koto-Suomessa meno on verkkaisempaa.
No juu, lisäksi se, mitä Argentiina minulle tarkoittaa on muuttunut. Kompuroidessani perhosia masussa lentokoneesta huonosti nukutun rapakon ylilennon jälkeen Buenos Airesissa lennonvaihtoon ja sitten Córdobassa etsimään josko joku olisi minua vastassa uskaltamatta ajatella mitä tekisin jos ei olisikaan en tiennyt maasta lähes mitään. Pampaa sieltä löytyisi ja viinejä ja vissiin liharuokaa kanssa ja Andit sekä Patagonia ja tangoa ne tanssii. Hyvin tyhjentävä kuva maasta siis. Nyt en varmaan enää osaisi kertoa mitä on Argentiina. Se ei ole vain asioita vaan se on niin paljon muuta.
Monesti sanotaan, että kun vaihdosta palaa kotiin niin vaihtojaksosta puhuu ja puhuu niin kauan kuin vain joku jaksaa kuunnella ja viel pitkää sen jälkeen kun kukaan ei enää jaksa kuunnella. Mun kohdalla ei tapahtunut mitään tällaista, ei vissiin vaan ole mulle sopiva tapa käsitellä asioita. Miä tulin takasin ja sit olin taas Suomessa. Jossain vaiheessa ihmettelin, et enkö sitten kokenut Argentiinassa mitään kun mulla ei ole tarvetta kertoa siitä mitään. Luulen kuitenkin, että kyse oli enemmän siitä, että kokemuksen käsittely oli edelleen kesken ja halusin käydä sen rauhassa loppuun. Eikä vaihtoa voi lopulta jakaa kenenkään kanssa. Se tapahtuu sinulle, jokaiselle tavallaan.
Eniveis, aikani Argentiinassa oli upeaa ja antoi minulle paljon. Se ei ehkä osunut parhaaseen mahdolliseen väliin noin opintojen tai muunkaan elämän suhteen, mutta ei täydellistä kohtaa kannata vaatia. Lähtemättä jättäminen kaduttaisi vaan niin järkysti. Suosittelen lähtemään ja kokemaan. Sieltä tulee takuulla niitä hetkiä kun mikään ei tunnu toimivan ja on vaan niin raskasta. Tasapaino kuitenkin säilyy, kun välillä ihan leijuu kun hiffaa jotain uutta ja on vaan niin hienoa ja maailmaasyleilevää. Okrait, menee liika hippimeiningiksi.
Jeps, no ehkä se vimppo niitti, joka sai mut kirjoittamaan tän entryn oli, että eilen starttasi espanjan keskusteluharjoituskurssi. Alkoi tässä jossain kohtaa usko hävitä kielitaitoon kun tutut sanat eivät palautuneet mitenkään mieleen. Ihan ruosteessa. Syksyn aikana tuli muutamaan otteeseen skypetettyä espanjaksi ja Suomessakin tuli vastaan espanjaa puhuvia silloin tällöin. Espanjan tunnilla kyl selvis, että on se kielitaito siellä. Ei ehkä kaikki sanat, mutta kielen suht vaivaton käyttö ja sen antama pohja, jolta on hyvä lähteä. Vaihdon antama kielitaito on kyllä kiva asia, ehkä se kaikkein konkreettisin niistä.
Kahtellaan jos vielä tulee inspistä kirjotella lisää. Viimoisena totean, että jos Argentiina kiinnostaa niin multa voi siitä kyllä kysellä. Tiedä sitten osaanko siitä niitä "oikeita" asioita kertoa, mutta aina voi yrittää.
Jos vaihtoonlähtö pyörii mielessä mahdollisuutena, niin anna mennä, suosittelen!
tiistai 8. maaliskuuta 2011
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Paipai UBP
Martes 22.6
Kävin yliopistolla palauttamassa kirjastosta lainaamani leffan plus viemässä palautepaperin. 15.30 alkoi Argentiina - Kreikka ottelu, jota jäin katsomaan, että korjaisin järkyttävän puutteen: en ollut koskaan nähnyt jalkapallo-ottelua kokonaan. Miinuksena toki etten tajua säännöistä tuon taivaallista, joten osin on hepreaa mitä kentällä tapahtuu. Maalit nyt sentään tajuaa =)
Argentiina voitti 2 - 0 tehden toisella puoliajalla (jos sitä siksi kutsutaan) kaksi maalia aika lopussa. Eli sitä oli ihan jännä katsoa, mutta vielä jännempi oli katsoa argentiinalaisen yleisön reaktioita. Kanttiinin väki istui tölläämässä ja ihan hyvä et kaikki muutkin kun minkään ostaminen ei ois onnistunut. Monet puodit pistää laput luukulle Argentiinan pelien ajaksi =).
Kun palailin yliopistolta kotia niin liikenteen seassa oli taas enenevä määrä Argentiinan lippua heiluttavia ja torvia ja tyyttejä tyyttäileviä kulkupelejä. Sinällään ois mielenkiintosta tietää mikä olisi meininki jos Argentiina häviäisi.. Mut sitähän ei tietenkään tuu käymään ;). Okrait, eli seuraava peli luvassa 27.6 ja vastassa Meksiko, saa nähdä pääseekö sitä näkemään..
----------------
Okei, ikuisuuden takainen blogaus, luonnokset on ikavia. Jees, eli vimppo viikko Córdobassa sujui lentaen ja sielta tuli lahto 26. paiva perjantaina kohti pohjoista. Hiljalleen kapuamista kohti Ecuadorin Quitoa, josta lahtee paluulento 25.7. Argentiinan pelia tuli eilen ihmeteltya ja ressuparat sai Saksalta turpiinsa. Okei, mia seuraan pelottavassa maarin jalkapalloa siihen nahden etten tajua siita mitaan :).
Jees, Rosan luokse Córdobaan saapui mun tilalleni Ayaka Japanista, han siis tuli samana paivana kello kolmelta kun iltakympilta startattiin kohti pohjoista. Heh, sinansa monella tavalla ympyra sulkeutuu. Kavin ihan itse ostamassa dieteticasta irto-dulce de lechea purkkiin, ja jauhoja. Ekalla viikolla kavin siella Rosan kanssa enka tajunnut mistaan mitaan :).
Pitaapa koittaa jotain hieman selkeampaa yhteenvetoa keittaa kasaan, voi olla hieman puuduttavaa lueskeltavaa naa mun osin aika kapulakieliset tekstit =).
Kävin yliopistolla palauttamassa kirjastosta lainaamani leffan plus viemässä palautepaperin. 15.30 alkoi Argentiina - Kreikka ottelu, jota jäin katsomaan, että korjaisin järkyttävän puutteen: en ollut koskaan nähnyt jalkapallo-ottelua kokonaan. Miinuksena toki etten tajua säännöistä tuon taivaallista, joten osin on hepreaa mitä kentällä tapahtuu. Maalit nyt sentään tajuaa =)
Argentiina voitti 2 - 0 tehden toisella puoliajalla (jos sitä siksi kutsutaan) kaksi maalia aika lopussa. Eli sitä oli ihan jännä katsoa, mutta vielä jännempi oli katsoa argentiinalaisen yleisön reaktioita. Kanttiinin väki istui tölläämässä ja ihan hyvä et kaikki muutkin kun minkään ostaminen ei ois onnistunut. Monet puodit pistää laput luukulle Argentiinan pelien ajaksi =).
Kun palailin yliopistolta kotia niin liikenteen seassa oli taas enenevä määrä Argentiinan lippua heiluttavia ja torvia ja tyyttejä tyyttäileviä kulkupelejä. Sinällään ois mielenkiintosta tietää mikä olisi meininki jos Argentiina häviäisi.. Mut sitähän ei tietenkään tuu käymään ;). Okrait, eli seuraava peli luvassa 27.6 ja vastassa Meksiko, saa nähdä pääseekö sitä näkemään..
----------------
Okei, ikuisuuden takainen blogaus, luonnokset on ikavia. Jees, eli vimppo viikko Córdobassa sujui lentaen ja sielta tuli lahto 26. paiva perjantaina kohti pohjoista. Hiljalleen kapuamista kohti Ecuadorin Quitoa, josta lahtee paluulento 25.7. Argentiinan pelia tuli eilen ihmeteltya ja ressuparat sai Saksalta turpiinsa. Okei, mia seuraan pelottavassa maarin jalkapalloa siihen nahden etten tajua siita mitaan :).
Jees, Rosan luokse Córdobaan saapui mun tilalleni Ayaka Japanista, han siis tuli samana paivana kello kolmelta kun iltakympilta startattiin kohti pohjoista. Heh, sinansa monella tavalla ympyra sulkeutuu. Kavin ihan itse ostamassa dieteticasta irto-dulce de lechea purkkiin, ja jauhoja. Ekalla viikolla kavin siella Rosan kanssa enka tajunnut mistaan mitaan :).
Pitaapa koittaa jotain hieman selkeampaa yhteenvetoa keittaa kasaan, voi olla hieman puuduttavaa lueskeltavaa naa mun osin aika kapulakieliset tekstit =).
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Ainokainen päättötenttini
Miércoles 16.6.
GRS:n eli Gestion de recurso suelon eli maaperäkurssin pakollinen lopputentti oli minun osaltani tänään. Kurssilla ei siis lisäkseni ole muita vaihtareita, vaan kaikki parikymmentä muuta ovat argentiinalaisia tutkinto-opiskelijoita. Muut tekevät kokeen joko kuun viimeisenä päivänä tai vasta heinäkuun puolella, mutta koska minun arvosanani pitää saada syötettyä järjestelmään ennen vaihto-ohjelman loppua (pe 25.6.) opettaja järkkäsi minulle erillisen tenttikerran.
Kun kerran olin ainoa tenttijä, tentti oli suullinen ja olin hieman levoton etukäteen, että millainen suullinen tentti oikeastaan olisi. Samaisen kurssin kirjallisissa tenteissä on ollut joitakin hyvin yksityiskohtaisten asioiden muistamista testaavia tehtäviä. Opettaja valui paikalle lähes aikataulussa ja aloitti kysymällä mikä on maaperä. Kävimme reilun tunnin läpi pääasiassa kurssin alkupuolen asioita, niin että minä selitin ja opettaja vähän johdatteli jos en tuntunut älyävän mitä hän kysymyksillään ajoi takaa. Pääosin piirsin taululle ja selitin parhaani mukaan piirroksia. Pariin otteeseen täytyi jokin sana sanakirjasta tarkistaa. Ilmaisullisesti tentti kuitenkin sujui ihan hyvin.
Oikeastaan tällainen kuulustelu tuki oppimista loistavasti, sillä saatoin kysyä epäselviksi jääneitä asioita ja opettaja selitti asiat, jotka jäivät vähän hatariksi minun selityksissäni. Keskustelimme turpeen uusiutuvuudesta ja soista siinä tentin edetessä. Tentattuaan minulta mitä mistäkin maaperän väristä voi päätellä opettaja totesi tentin olevan tässä ja allekirjoitin vielä tenttipaperin ja sain kurssista arvosanaksi ysin.
Sinänsä hauskaa, että tällä kurssilla olen ehkä oppinut eniten uusia asioita, mutta saneluluennot olivat kertakaikkisen puisia ja tylsistyttäviä. Lisäksi kurssilla oli käytössä kirja, josta lähinnä kävimme hyvin kapean otoksen ja taisin olla opiskelijoista ainoa, joka kirjan koskaan kirjastosta kävi lainaamassa ja sitä hieman ihmetteli. Kokeet siis pyörivät luentomuistiinpanojen pohjalta. Välillä ollessani ihan väsyksissä jo aikaisempien luentojen jälkeen en jaksanut selvitellä sanojen kirjoitusasua tai merkitystä, joten muistiinpanoni olivat osittain hieman lukukelvottomat.
Tosiaan, kaikki muut kurssit suoritin pelkkien välikokeiden kautta, sillä poissaoloni eivät ylittäneet kolmen haamurajaa ja aineista ja välikokeista saamani arvosanat olivat vähintään kaseja. Mikä siis meinaa, että promoción directan ehdot täyttyvät. Oli kyllä äärimmäisen inhottavaa kun ei tiennyt tuleeko niitä lisäkokeita ja miten monta..
GRS:n eli Gestion de recurso suelon eli maaperäkurssin pakollinen lopputentti oli minun osaltani tänään. Kurssilla ei siis lisäkseni ole muita vaihtareita, vaan kaikki parikymmentä muuta ovat argentiinalaisia tutkinto-opiskelijoita. Muut tekevät kokeen joko kuun viimeisenä päivänä tai vasta heinäkuun puolella, mutta koska minun arvosanani pitää saada syötettyä järjestelmään ennen vaihto-ohjelman loppua (pe 25.6.) opettaja järkkäsi minulle erillisen tenttikerran.
Kun kerran olin ainoa tenttijä, tentti oli suullinen ja olin hieman levoton etukäteen, että millainen suullinen tentti oikeastaan olisi. Samaisen kurssin kirjallisissa tenteissä on ollut joitakin hyvin yksityiskohtaisten asioiden muistamista testaavia tehtäviä. Opettaja valui paikalle lähes aikataulussa ja aloitti kysymällä mikä on maaperä. Kävimme reilun tunnin läpi pääasiassa kurssin alkupuolen asioita, niin että minä selitin ja opettaja vähän johdatteli jos en tuntunut älyävän mitä hän kysymyksillään ajoi takaa. Pääosin piirsin taululle ja selitin parhaani mukaan piirroksia. Pariin otteeseen täytyi jokin sana sanakirjasta tarkistaa. Ilmaisullisesti tentti kuitenkin sujui ihan hyvin.
Oikeastaan tällainen kuulustelu tuki oppimista loistavasti, sillä saatoin kysyä epäselviksi jääneitä asioita ja opettaja selitti asiat, jotka jäivät vähän hatariksi minun selityksissäni. Keskustelimme turpeen uusiutuvuudesta ja soista siinä tentin edetessä. Tentattuaan minulta mitä mistäkin maaperän väristä voi päätellä opettaja totesi tentin olevan tässä ja allekirjoitin vielä tenttipaperin ja sain kurssista arvosanaksi ysin.
Sinänsä hauskaa, että tällä kurssilla olen ehkä oppinut eniten uusia asioita, mutta saneluluennot olivat kertakaikkisen puisia ja tylsistyttäviä. Lisäksi kurssilla oli käytössä kirja, josta lähinnä kävimme hyvin kapean otoksen ja taisin olla opiskelijoista ainoa, joka kirjan koskaan kirjastosta kävi lainaamassa ja sitä hieman ihmetteli. Kokeet siis pyörivät luentomuistiinpanojen pohjalta. Välillä ollessani ihan väsyksissä jo aikaisempien luentojen jälkeen en jaksanut selvitellä sanojen kirjoitusasua tai merkitystä, joten muistiinpanoni olivat osittain hieman lukukelvottomat.
Tosiaan, kaikki muut kurssit suoritin pelkkien välikokeiden kautta, sillä poissaoloni eivät ylittäneet kolmen haamurajaa ja aineista ja välikokeista saamani arvosanat olivat vähintään kaseja. Mikä siis meinaa, että promoción directan ehdot täyttyvät. Oli kyllä äärimmäisen inhottavaa kun ei tiennyt tuleeko niitä lisäkokeita ja miten monta..
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Kulttuurikoe
Martes 15.6.
Okei, jee, pompin tänään kulttuurikurssin tenttiin ja sain kuulla mukavat viisitoista minuuttia ennen tentin alkua, että lähes kaikki muut olivat vastaanottaneet opettajan meilitse lähettämät kysymykset (joista siis osa olisi tentissä). Opettaja kertoi lähettäneensä ne kahdesti joten mysteeriksi jäi, miksi ainoastaan Clemsonin porukka vaikutti saaneet ne. Saksalaistytöt olivat saaneet ne sitten postilla muilta kun olivat jutelleet eilen jonkun kymyt saaneen kanssa ja pyytäneet postaamaan ne. Whippee.
No mikäs siinä, ei kai tentissä kaikkien kuulukaan olla samalla viivalla. Lisämaustetta hommaan toi, että yksi neljästä kysymyksestä koski aihetta, mitä ei ollut mainittu ollenkaan kokeeseen sisältyvissä kirjan alueissa. En siis voi väittää opiskelleeni mitenkään ylimaanisesti, mutta kyllä hieman epäreilulta tuntui että muut saivat kymyt etuajassa ja lisäksi kysyttiin aiheesta mistä en tiennyt, että se sisältyy kokeeseen.
Juu, no ei auta itku markkinoilla ja sitä rataa eli sävelsin parhaani mukaan vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja poukkoilin puolitoista tuntia myöhemmin alas toisesta kerroksesta. Siitä kv-keskuksen ilmoitustaululta minut sitten poimittiinkin UBP:n promovideoon tai siis haastattelivat ja saattavat käyttää pätkää. Joo, todella ironista päätyä promoomaan paikkaa jota ei suosittelisi suoralta kädeltä kenellekään..
Halusin tietää kysymykset ennen varsinaista haastattelua ja mainitsin, että hankalaa vastata kysymykseen siitä millaisia opettajat ovat kun he ovat kaikki erilaisia ja joidenkin puheesta ei tahdo saada selkoa kun popottavat niin vauhdikkaasti. Haastattelija totesi, että etsimme positiivisia asioita, eli ei oikein sovi tänän formaattiin.. Jassoo, onhan se oikein kivaa painottaa positiivisa puolia ja jättää negatiiviset täysin mainitsematta. Iloisesti sitten hymyilin ja tuijottelin ihan vika suuntaan kertoessani kuinka kv-keskuksen opettajat on auttavaisia ja ymmärtävät hyvin sen, että meillä voi espanja tuottaa ongelmia..
Huuh, uskomaton fiilis taas miten sitä onnistuu tuottamaan puolitotuuksia. Kv-keskuksen opet on tuollaisia, mutta täällä käydään muitakin kursseja ja muut opet voivat sit olla laidasta laitaan. Lisäksi kv-keskuksen kurssien taso on vaihtelevaa historian yläasterautalangastavääntömeiningistä espanjaan joka taas tuntuu oikein loistavasti täällä olemista tukevalta. Mutta lopultahan nuo lienevät aina hyvin subjektiivisia näkemyksiä, ainakin historian kurssilla monet tuntuivat tykkäävän, että on helppoa. Siinä mielessä toki ettei mene kaikki energia kurssien kanssa painimiseen vaan voi vaihdon aikana keskittyä muuhunkin. Minun kohdallani kuitenkin helppous söi motivaatiota kun en kokenut kurssia mitenkään haastavaksi, tokihan sieltä uusia asioita tuli kun ei oikein tämä Argentiinan taikka Latinalaisen Amerikan historia nyt mitenkään kovin tuttua ole. Asiat kuitenkin tarjottiin valmiiksi jauhettuina joten opiskelijan tehtäväksi jäi lähinnä niiden muistaminen..
Okei, jee, pompin tänään kulttuurikurssin tenttiin ja sain kuulla mukavat viisitoista minuuttia ennen tentin alkua, että lähes kaikki muut olivat vastaanottaneet opettajan meilitse lähettämät kysymykset (joista siis osa olisi tentissä). Opettaja kertoi lähettäneensä ne kahdesti joten mysteeriksi jäi, miksi ainoastaan Clemsonin porukka vaikutti saaneet ne. Saksalaistytöt olivat saaneet ne sitten postilla muilta kun olivat jutelleet eilen jonkun kymyt saaneen kanssa ja pyytäneet postaamaan ne. Whippee.
No mikäs siinä, ei kai tentissä kaikkien kuulukaan olla samalla viivalla. Lisämaustetta hommaan toi, että yksi neljästä kysymyksestä koski aihetta, mitä ei ollut mainittu ollenkaan kokeeseen sisältyvissä kirjan alueissa. En siis voi väittää opiskelleeni mitenkään ylimaanisesti, mutta kyllä hieman epäreilulta tuntui että muut saivat kymyt etuajassa ja lisäksi kysyttiin aiheesta mistä en tiennyt, että se sisältyy kokeeseen.
Juu, no ei auta itku markkinoilla ja sitä rataa eli sävelsin parhaani mukaan vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja poukkoilin puolitoista tuntia myöhemmin alas toisesta kerroksesta. Siitä kv-keskuksen ilmoitustaululta minut sitten poimittiinkin UBP:n promovideoon tai siis haastattelivat ja saattavat käyttää pätkää. Joo, todella ironista päätyä promoomaan paikkaa jota ei suosittelisi suoralta kädeltä kenellekään..
Halusin tietää kysymykset ennen varsinaista haastattelua ja mainitsin, että hankalaa vastata kysymykseen siitä millaisia opettajat ovat kun he ovat kaikki erilaisia ja joidenkin puheesta ei tahdo saada selkoa kun popottavat niin vauhdikkaasti. Haastattelija totesi, että etsimme positiivisia asioita, eli ei oikein sovi tänän formaattiin.. Jassoo, onhan se oikein kivaa painottaa positiivisa puolia ja jättää negatiiviset täysin mainitsematta. Iloisesti sitten hymyilin ja tuijottelin ihan vika suuntaan kertoessani kuinka kv-keskuksen opettajat on auttavaisia ja ymmärtävät hyvin sen, että meillä voi espanja tuottaa ongelmia..
Huuh, uskomaton fiilis taas miten sitä onnistuu tuottamaan puolitotuuksia. Kv-keskuksen opet on tuollaisia, mutta täällä käydään muitakin kursseja ja muut opet voivat sit olla laidasta laitaan. Lisäksi kv-keskuksen kurssien taso on vaihtelevaa historian yläasterautalangastavääntömeiningistä espanjaan joka taas tuntuu oikein loistavasti täällä olemista tukevalta. Mutta lopultahan nuo lienevät aina hyvin subjektiivisia näkemyksiä, ainakin historian kurssilla monet tuntuivat tykkäävän, että on helppoa. Siinä mielessä toki ettei mene kaikki energia kurssien kanssa painimiseen vaan voi vaihdon aikana keskittyä muuhunkin. Minun kohdallani kuitenkin helppous söi motivaatiota kun en kokenut kurssia mitenkään haastavaksi, tokihan sieltä uusia asioita tuli kun ei oikein tämä Argentiinan taikka Latinalaisen Amerikan historia nyt mitenkään kovin tuttua ole. Asiat kuitenkin tarjottiin valmiiksi jauhettuina joten opiskelijan tehtäväksi jäi lähinnä niiden muistaminen..
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Un día
Sábado 12.6.
Tänään sitten lähti Argentiinan osalta Copa mundial käyntiin ja oon ihan jumissa suomen ja jalkapallon kanssa eli en tiedä mitä se on suomeksi, ehkä jalkapallon MM-kisat? Vastassa oli Nigeria ja katsoin jopa viimeiset seitsemän minuuttia eli taisin tehdä ennätyksen jalkapallonseuraamishistoriassani. Argentiina voitti siis 1-0 ja matsin loputtua ulkoa alkoikin kuulua huutoa ja jonkinmoisia meluraketteja ammuskeltiin.
Illalla lähdin vielä käymään Paseo de los artesilla ja törmäsin siellä Cristiin ja Lydaan, joiden mukana päädyin taas kirkon nuorten kokoontumiseen. Olin ihan pihalla ja siinä sitten selvisi, että tänä lauantaina kerta on omistettu lähteville vaihtareille. Istuimme piirissä ja lauloimme ja aina laulun jälkeen vuoron perään kukin jotain jaettavaa valmistellut vaihtari sai puheenvuoron. Chapman, Hannah ja Matt olivat valmistaneet puheenvuorot, minä luonnollisesti hädin tuskin tiesin, että minne olen päätynyt ja Lyda oli paikalla ensimmäistä kertaa.
Chapman aloitti kertomalla siitä kuinka hän täällä ollessaan erosi tyttöystävästään, mutta jaksoi jumalan avulla. Jumalasuhde myös korostui, koska perhe ja suurin osa läheisistä oli kaukana kotona. Hannah jatkoi kertomalla kuinka hän ei olisi halunnut ollenkaan lähteä vaihtoon, mutta koska tunsi sen olevan jumalan tahto niin päätyi tänne vaikka häntä pelottikin ennen lähtöä paljon. Jumala oli myös vastannut hänen rukouksiinsa epävarmuutta aiheuttavista asioista. Matt jatkoi samoilla linjoilla ja hänen jälkeensä myös Cristi halusi kertoa tänne Argentiinaan päätymisestään ja siihen liittyvistä asioista missä jumala oli auttanut. Tässä vaiheessa jäljellä olivat vain Lyda ja minä ja aloin olla hieman paniikkinen, että pitäisikö minunkin kertoa jumalan tahdolla höystetty tarina.
Lyda tarttui haasteisiin ja kertoi hieman erilaisen tarinan siitä miten oli eksynyt jumalan polulta alkamalla seurustelemaan ei-kristityn pojan kanssa. Hän oli kuitenkin onneksi lopulta ymmärtänyt virheensä ja palannut kirkon pariin ja nyt tunsi itsensä mustaksi lampaaksi. Tämän jälkeen tapahtumaa vetävä Cristian kysyi haluaisiko joku muu jakaa jotain ja kaikki katsoivat minua. Kysyttäessä vastasin että ei kiitos. Itkuisten puheenvuorojen ja välillä ylitsevuotavien kiitosten jälkeen tuntui, että minulla ei tosiaan olisi mitään sanottavaa joka sopisi aikaisempien linjaan.
Kirkolta saimme kyydin lähetystyöntekijöiltä keskustassa sijaitsevalle pysäkille aivan Plaza San Martinin nurkalle. Kello oli jo lähemmäs yksi yöllä ja Plazalla oli käynnissä viikottainen ulkoilma milonga eli tango soi ja parit tulkitsivat kukin tavallaan musiikkia aukion keskustassa sijaitsevan San Martinin patsaan valvovan katseen alla.
Matt, Chapman ja Hannah kirmasivat N3:n ajaessa ohi muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle pysäkilleen ja Cristi ja Lyda katosivat seuraamaan milongaa lähietäisyydeltä. Miä jäin kauemmas etten vain missaisi bussia, joka onneksi tulikin vaivaisen parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen..
Tänään sitten lähti Argentiinan osalta Copa mundial käyntiin ja oon ihan jumissa suomen ja jalkapallon kanssa eli en tiedä mitä se on suomeksi, ehkä jalkapallon MM-kisat? Vastassa oli Nigeria ja katsoin jopa viimeiset seitsemän minuuttia eli taisin tehdä ennätyksen jalkapallonseuraamishistoriassani. Argentiina voitti siis 1-0 ja matsin loputtua ulkoa alkoikin kuulua huutoa ja jonkinmoisia meluraketteja ammuskeltiin.
Illalla lähdin vielä käymään Paseo de los artesilla ja törmäsin siellä Cristiin ja Lydaan, joiden mukana päädyin taas kirkon nuorten kokoontumiseen. Olin ihan pihalla ja siinä sitten selvisi, että tänä lauantaina kerta on omistettu lähteville vaihtareille. Istuimme piirissä ja lauloimme ja aina laulun jälkeen vuoron perään kukin jotain jaettavaa valmistellut vaihtari sai puheenvuoron. Chapman, Hannah ja Matt olivat valmistaneet puheenvuorot, minä luonnollisesti hädin tuskin tiesin, että minne olen päätynyt ja Lyda oli paikalla ensimmäistä kertaa.
Chapman aloitti kertomalla siitä kuinka hän täällä ollessaan erosi tyttöystävästään, mutta jaksoi jumalan avulla. Jumalasuhde myös korostui, koska perhe ja suurin osa läheisistä oli kaukana kotona. Hannah jatkoi kertomalla kuinka hän ei olisi halunnut ollenkaan lähteä vaihtoon, mutta koska tunsi sen olevan jumalan tahto niin päätyi tänne vaikka häntä pelottikin ennen lähtöä paljon. Jumala oli myös vastannut hänen rukouksiinsa epävarmuutta aiheuttavista asioista. Matt jatkoi samoilla linjoilla ja hänen jälkeensä myös Cristi halusi kertoa tänne Argentiinaan päätymisestään ja siihen liittyvistä asioista missä jumala oli auttanut. Tässä vaiheessa jäljellä olivat vain Lyda ja minä ja aloin olla hieman paniikkinen, että pitäisikö minunkin kertoa jumalan tahdolla höystetty tarina.
Lyda tarttui haasteisiin ja kertoi hieman erilaisen tarinan siitä miten oli eksynyt jumalan polulta alkamalla seurustelemaan ei-kristityn pojan kanssa. Hän oli kuitenkin onneksi lopulta ymmärtänyt virheensä ja palannut kirkon pariin ja nyt tunsi itsensä mustaksi lampaaksi. Tämän jälkeen tapahtumaa vetävä Cristian kysyi haluaisiko joku muu jakaa jotain ja kaikki katsoivat minua. Kysyttäessä vastasin että ei kiitos. Itkuisten puheenvuorojen ja välillä ylitsevuotavien kiitosten jälkeen tuntui, että minulla ei tosiaan olisi mitään sanottavaa joka sopisi aikaisempien linjaan.
Kirkolta saimme kyydin lähetystyöntekijöiltä keskustassa sijaitsevalle pysäkille aivan Plaza San Martinin nurkalle. Kello oli jo lähemmäs yksi yöllä ja Plazalla oli käynnissä viikottainen ulkoilma milonga eli tango soi ja parit tulkitsivat kukin tavallaan musiikkia aukion keskustassa sijaitsevan San Martinin patsaan valvovan katseen alla.
Matt, Chapman ja Hannah kirmasivat N3:n ajaessa ohi muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle pysäkilleen ja Cristi ja Lyda katosivat seuraamaan milongaa lähietäisyydeltä. Miä jäin kauemmas etten vain missaisi bussia, joka onneksi tulikin vaivaisen parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen..
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Yksi vapaaehtoisuustarina
Oukrait, pitänee kertoa vapaaehtoistyöstoori loppuun kun kerran aloitin sen. Eli kävin silloin toukokuun puolessa välissä Mendiolazan terveyskeskuksessa istumassa kaksi tuntia tuijottamassa ihmisten rokottamista. Tämä oli siis vapaaehtoistyötä.
Seuraavalla viikolla olin hieman flunssassa, joten en voinut mennä. Valitettavasti minulla ei edelleenkään ollut terveyskeskuksen yhteystietoja eikä yhteyshenkilöä paikalla. Päädyin siis laittamaan meiliä yliopistn vapaaehtoistyövastaavalle, josko hän voisi ilmoittaa, että olen sen verran kipeä, etten tule paikalle. Vastausta ei kuulunut.
Seuraavana torstaina olin edelleen samassa piinaavassa pienessä flunssassa, joten päädyin taas jäämään kotiin. Olin laittanut pari päivää aikaisemmin vapaaehtoisvastaavallemme meiliä, että pitääkö minun vielä mennä, kun olemme jo kesäkuun puolella ja alun perin ohjelman ilmoitettiin loppuvan toukokuun puolella. Aamulla vastausta ei ollut kuulunut, joten tästä plus epäterveestä tilastani johtuen laitoin taas vapaaehtoisvastaavalle meiliä, että en ole menossa. Sain vastauksen tunnin sisällä: on velvollisuutesi mennä sinulle ilmoitettuun aikaan, kahdella poissaololla putoat ohjelmasta.
Okei, kiitoksia tiedotuksesta.
Muiden vaihtareiden kanssa jutellessa minulle selvisi, että kukaan ei oikeastaan tehnyt kyseisessä työssä mitään ihmeellistä, kunhan hengasi paikalla sen velvoitetun kaksituntisen. Työn organisointi oli siinä mielessä mielenkiintoista, että ensimmäinen tapaaminen aiheen tiimoilta oli ihan maaliskuun lopussa ja vierailun kohdeterveyskeskuksessa piti ajoittua seuraavalle viikolle ja töiden piti alkaa huhtikuun puolessa välissä.
Ekan tapaamisen jälkeen ei kuitenkaan kuulunut mitään ennen huhtikuun loppua, jolloin sain kuulla yhdeltä vaihtarilta, että he olivat käyneet vierailemassa terveyskeskuksessa. Tätä ennen oli siis kv-keskuksen ilmoitustaululle ilmestynyt työvuorolista, jossa oli suurin osa halukkaiksi ilmottautuneista, mutta muutamia, minä tässä joukossa, puuttui listasta. Tässä vaiheessa spekuloin yhden toisen ei-valtaosa-amerikkalaislaumaan kuuluvan opiskelijan kanssa, että ilmeisesti paikat on annettu Clemsonin väelle ensin, koska ohjelmaa koordinoimassa on mukana heidän oma koordinaattorinsa Alejandro. Epäreilulta tuntui kun mitään selityksiä paikkojen jakamiseen ei kuulunut. Toisaalta vuorolistassa oli pieni puute kun siinä ei mainittu millä viikolla työskentely alkaisi.
Toukokuun alussa aloin jo olla vakuuttunut, että minun kohdalla työskentely nyt jäi. Ekan viikon lopulla sain kuitenkin meiliä, että minulle oli varattu paikka torstaisin kello 10-12. Ihan mielenkiintoista kun missään prosessin vaiheessa minulta ei ollut kysytty aikatauluista mitään ja ekalla tapaamiskerralla oli luvattu, että kaikki pääsevät vaikuttamaan tekemänsä työn sisältöön ja ajankohtaan.
Vastasin viestiin ja sain kuulla että voisin aloittaa seuraavana torstaina eli tuona päivänä kun lopulta menin sinne.
No juu, ongelmakohtia:
-työhön otettiin kaikki halukkaat lopulta, vaikka pienellä terveyskeskuksella ei liennyt intressejä saati kapasiteettia tälläiseen määrään porukkaa. Kyseisessä paikassa oli siis edellisenä lukuvuotena työskennellyt yksi vaihtari, joka oli itse paikan etsinyt.
-vapaaehtoisia pidettiin hyvin kielellisesti rajoittuneina, joita sanavarastollisesti olimmekin, mutta tälle ei löytynyt ymmärrystä
-tiedotus suuntaa tai toiseen ei toiminut, perustietoja työpaikasta, työn sisällöstä, tarvittavista välineistä tai edes sijainnista ei annettu
-kyseiset puutteet eivät saaneet aikaan sitoutumista työhön taikka halua saapua paikalle, koska vapaaehtoistyö ei auttanut oikeastaan ketään, sillä emme tehneet käytännössä mitään
...
Kysymys kuuluukin miksi ihmeessä kukaan näki vaivaa järjestää moista?
Seuraavalla viikolla olin hieman flunssassa, joten en voinut mennä. Valitettavasti minulla ei edelleenkään ollut terveyskeskuksen yhteystietoja eikä yhteyshenkilöä paikalla. Päädyin siis laittamaan meiliä yliopistn vapaaehtoistyövastaavalle, josko hän voisi ilmoittaa, että olen sen verran kipeä, etten tule paikalle. Vastausta ei kuulunut.
Seuraavana torstaina olin edelleen samassa piinaavassa pienessä flunssassa, joten päädyin taas jäämään kotiin. Olin laittanut pari päivää aikaisemmin vapaaehtoisvastaavallemme meiliä, että pitääkö minun vielä mennä, kun olemme jo kesäkuun puolella ja alun perin ohjelman ilmoitettiin loppuvan toukokuun puolella. Aamulla vastausta ei ollut kuulunut, joten tästä plus epäterveestä tilastani johtuen laitoin taas vapaaehtoisvastaavalle meiliä, että en ole menossa. Sain vastauksen tunnin sisällä: on velvollisuutesi mennä sinulle ilmoitettuun aikaan, kahdella poissaololla putoat ohjelmasta.
Okei, kiitoksia tiedotuksesta.
Muiden vaihtareiden kanssa jutellessa minulle selvisi, että kukaan ei oikeastaan tehnyt kyseisessä työssä mitään ihmeellistä, kunhan hengasi paikalla sen velvoitetun kaksituntisen. Työn organisointi oli siinä mielessä mielenkiintoista, että ensimmäinen tapaaminen aiheen tiimoilta oli ihan maaliskuun lopussa ja vierailun kohdeterveyskeskuksessa piti ajoittua seuraavalle viikolle ja töiden piti alkaa huhtikuun puolessa välissä.
Ekan tapaamisen jälkeen ei kuitenkaan kuulunut mitään ennen huhtikuun loppua, jolloin sain kuulla yhdeltä vaihtarilta, että he olivat käyneet vierailemassa terveyskeskuksessa. Tätä ennen oli siis kv-keskuksen ilmoitustaululle ilmestynyt työvuorolista, jossa oli suurin osa halukkaiksi ilmottautuneista, mutta muutamia, minä tässä joukossa, puuttui listasta. Tässä vaiheessa spekuloin yhden toisen ei-valtaosa-amerikkalaislaumaan kuuluvan opiskelijan kanssa, että ilmeisesti paikat on annettu Clemsonin väelle ensin, koska ohjelmaa koordinoimassa on mukana heidän oma koordinaattorinsa Alejandro. Epäreilulta tuntui kun mitään selityksiä paikkojen jakamiseen ei kuulunut. Toisaalta vuorolistassa oli pieni puute kun siinä ei mainittu millä viikolla työskentely alkaisi.
Toukokuun alussa aloin jo olla vakuuttunut, että minun kohdalla työskentely nyt jäi. Ekan viikon lopulla sain kuitenkin meiliä, että minulle oli varattu paikka torstaisin kello 10-12. Ihan mielenkiintoista kun missään prosessin vaiheessa minulta ei ollut kysytty aikatauluista mitään ja ekalla tapaamiskerralla oli luvattu, että kaikki pääsevät vaikuttamaan tekemänsä työn sisältöön ja ajankohtaan.
Vastasin viestiin ja sain kuulla että voisin aloittaa seuraavana torstaina eli tuona päivänä kun lopulta menin sinne.
No juu, ongelmakohtia:
-työhön otettiin kaikki halukkaat lopulta, vaikka pienellä terveyskeskuksella ei liennyt intressejä saati kapasiteettia tälläiseen määrään porukkaa. Kyseisessä paikassa oli siis edellisenä lukuvuotena työskennellyt yksi vaihtari, joka oli itse paikan etsinyt.
-vapaaehtoisia pidettiin hyvin kielellisesti rajoittuneina, joita sanavarastollisesti olimmekin, mutta tälle ei löytynyt ymmärrystä
-tiedotus suuntaa tai toiseen ei toiminut, perustietoja työpaikasta, työn sisällöstä, tarvittavista välineistä tai edes sijainnista ei annettu
-kyseiset puutteet eivät saaneet aikaan sitoutumista työhön taikka halua saapua paikalle, koska vapaaehtoistyö ei auttanut oikeastaan ketään, sillä emme tehneet käytännössä mitään
...
Kysymys kuuluukin miksi ihmeessä kukaan näki vaivaa järjestää moista?
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Välikokeet vol. II
Sábado 5.6.
Huuh. Perjantaina selvisin ekasta tokasta välikokeesta. Aiheena maaperä ja koe meni samaan malliin kun edellinen, 10-20 pisteen kysymyksiä 8 kpl ja 5 sivua piti kirjottaa et kaikki sai vastattua vaikka opelle riittääkin kuvat selityksillä niissä kohdissa missä sellaista voi käyttää. Pääasiassa koe koski saastuneen maaperän käsittelyä, eristämistä, puhdistamista tai siirtämistä kaatopaikalle. Eli oikein kiinnostavaa. Sinänsä hauskaa, että tunnilla kirjoitamme about opettajan sanelun mukaan ja käymme vain murto-osan kurssikirjasta, jota kukaan ei kuulemma (toivottavasti opettajaa lukuun ottamatta) lue.
Jees, nyt oon lueskellet maanantain espanjan kokeeseen plus tiistaina kestävän kehityksen ja historian kokeisiin. Äsken toteisin jälkimmäisen liian naurettavaksi lukea. Saimme opettajalta oikein/väärin-väittämiä kokeeseen kertaamiseksi liittyen kuhunkin osioon. Samanlaisia on tiedossa kokeessa ja niitten lisäksi tietty muutama essee. Kuitenkin väittämät on 40 % arvostelusta. Ja ne on totaalista pilkunviilausta:
Sotilasdiktatuurin toimenpiteet vastarinnan pitämiseksi kurissa sisälsivät neljä askelta: 1) Kaappaus 2) Vangittuna pitäminen 3) Kidutus 4) Murhaaminen ja ruumiin hävittäminen
Oikein vai Väärin?
Väärinhän tuo on kun kerran vaihtoehdot 2) ja 3) ovat väärinpäin.
Peron oli sotilashallituksessa työsihteeri, sisäisen turvallisuuden ministeri ja varapresidentti ja näiden toimien turvin hän sai kerättyä itselleen vahvan työväenluokan tuen.
Oikein vai Väärin?
Väärin selkeästi, kai kaikki nyt muistavat, että Peron oli sotaministeri.
Ei herranjestas tätä kurssia! Opettaja vaan naureskelee, että se tykkää kujeilla ja laittaa "huijauksia" kymyihin, mut yksityiskohtia se ei kuulemma painota millään muotoa. Ihan hyvä, muuten kysymyksissä varmaan tiedusteltaisiin olivatko Peronin paidan napit vaaleansinivalkoiset hänen saapuessaan hallitustalon parvekkeelle 17.10.1945 ottamaan vastaan valtavat suosionosoitukset..
Huuh. Perjantaina selvisin ekasta tokasta välikokeesta. Aiheena maaperä ja koe meni samaan malliin kun edellinen, 10-20 pisteen kysymyksiä 8 kpl ja 5 sivua piti kirjottaa et kaikki sai vastattua vaikka opelle riittääkin kuvat selityksillä niissä kohdissa missä sellaista voi käyttää. Pääasiassa koe koski saastuneen maaperän käsittelyä, eristämistä, puhdistamista tai siirtämistä kaatopaikalle. Eli oikein kiinnostavaa. Sinänsä hauskaa, että tunnilla kirjoitamme about opettajan sanelun mukaan ja käymme vain murto-osan kurssikirjasta, jota kukaan ei kuulemma (toivottavasti opettajaa lukuun ottamatta) lue.
Jees, nyt oon lueskellet maanantain espanjan kokeeseen plus tiistaina kestävän kehityksen ja historian kokeisiin. Äsken toteisin jälkimmäisen liian naurettavaksi lukea. Saimme opettajalta oikein/väärin-väittämiä kokeeseen kertaamiseksi liittyen kuhunkin osioon. Samanlaisia on tiedossa kokeessa ja niitten lisäksi tietty muutama essee. Kuitenkin väittämät on 40 % arvostelusta. Ja ne on totaalista pilkunviilausta:
Sotilasdiktatuurin toimenpiteet vastarinnan pitämiseksi kurissa sisälsivät neljä askelta: 1) Kaappaus 2) Vangittuna pitäminen 3) Kidutus 4) Murhaaminen ja ruumiin hävittäminen
Oikein vai Väärin?
Väärinhän tuo on kun kerran vaihtoehdot 2) ja 3) ovat väärinpäin.
Peron oli sotilashallituksessa työsihteeri, sisäisen turvallisuuden ministeri ja varapresidentti ja näiden toimien turvin hän sai kerättyä itselleen vahvan työväenluokan tuen.
Oikein vai Väärin?
Väärin selkeästi, kai kaikki nyt muistavat, että Peron oli sotaministeri.
Ei herranjestas tätä kurssia! Opettaja vaan naureskelee, että se tykkää kujeilla ja laittaa "huijauksia" kymyihin, mut yksityiskohtia se ei kuulemma painota millään muotoa. Ihan hyvä, muuten kysymyksissä varmaan tiedusteltaisiin olivatko Peronin paidan napit vaaleansinivalkoiset hänen saapuessaan hallitustalon parvekkeelle 17.10.1945 ottamaan vastaan valtavat suosionosoitukset..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)