Nyt on aika tarkkaan vuosi siitä kun varsinainen lukukausi Argentiinassa alkoi. Tuntuu, että siitä olisi todella kauan. Ilmeisesti tämän menneen vuoden aikana on tullut koettua hirmusti juttuja kun niin kaukaiselta tuntuu. No juu, koko kesän oli mielessä, että pitäisi tämä blogi jotenkin saattaa "valmiiksi" eli kirjoittaa jonkinmoista yhteenvetoa Argentiinan jaksostani. Eipä tullut tehtyä vielä silloin.
En oikeastaan ihmettele, sillä vaihtokokemus vain on sellainen, ettei sitä saa sulateltua samaa vauhtia kun se suhii eteenpäin. Ja tietenkin myös täytyy muistaa, että osana kokemusta on kotiinpaluu ja sen aiheuttamat tiedostamattomat ja tiedostetut tuntemukset ja ajatukset. Argentiinassa taisi olla sulateltavaa kun vasta viime viikkoina on alkanut tuntua, että ympyrä tietyllä lailla sulkeutuu myös mielessäni.
Toki monessa suhteessa se sulkeutui jo loppuaikana Argentiinassa. Sitä ei enää ollut samanlainen kieliongelmainen kulttuuritomppeli kuin saapuessaan. Sitä osasikin toimia argentiinalaisessa ympäristössä ja asioida vaikka pikkukaupoissa, joissa piti osata pyytää mitä halusi ja vielä vastata mahdollisiin vastakysymyksiin. En muista kirjoitinko jo tästä, luultavasti, mutta fiilis oli vain niin uskomaton kun kesäkuussa kävin itse ostamassa luontaistuotepuodista irtomyynnissä olevaa kotitekoista dulce de lecheä. Siinä niin huusi hoosiannaa pään sisällä muisto siitä kuinka ekoina päivinä kävin samaisessa puodissa Rosan kanssa ja en oikein edes tiennyt mitenpäin olla kun lapsia juoksenteli jaloissa ja pikkutyttö puhui mulle enkä mitään tajunnut, saatikka sitten Rosan ja puodin pitäjän keskustelusta. Mutta kehitys lienee näissä vääjäämätöntä. Vaihdossa se vaan on niin nopeaa, että se usein levähtää kasvoille ja ilahduttaa isosti. Koto-Suomessa meno on verkkaisempaa.
No juu, lisäksi se, mitä Argentiina minulle tarkoittaa on muuttunut. Kompuroidessani perhosia masussa lentokoneesta huonosti nukutun rapakon ylilennon jälkeen Buenos Airesissa lennonvaihtoon ja sitten Córdobassa etsimään josko joku olisi minua vastassa uskaltamatta ajatella mitä tekisin jos ei olisikaan en tiennyt maasta lähes mitään. Pampaa sieltä löytyisi ja viinejä ja vissiin liharuokaa kanssa ja Andit sekä Patagonia ja tangoa ne tanssii. Hyvin tyhjentävä kuva maasta siis. Nyt en varmaan enää osaisi kertoa mitä on Argentiina. Se ei ole vain asioita vaan se on niin paljon muuta.
Monesti sanotaan, että kun vaihdosta palaa kotiin niin vaihtojaksosta puhuu ja puhuu niin kauan kuin vain joku jaksaa kuunnella ja viel pitkää sen jälkeen kun kukaan ei enää jaksa kuunnella. Mun kohdalla ei tapahtunut mitään tällaista, ei vissiin vaan ole mulle sopiva tapa käsitellä asioita. Miä tulin takasin ja sit olin taas Suomessa. Jossain vaiheessa ihmettelin, et enkö sitten kokenut Argentiinassa mitään kun mulla ei ole tarvetta kertoa siitä mitään. Luulen kuitenkin, että kyse oli enemmän siitä, että kokemuksen käsittely oli edelleen kesken ja halusin käydä sen rauhassa loppuun. Eikä vaihtoa voi lopulta jakaa kenenkään kanssa. Se tapahtuu sinulle, jokaiselle tavallaan.
Eniveis, aikani Argentiinassa oli upeaa ja antoi minulle paljon. Se ei ehkä osunut parhaaseen mahdolliseen väliin noin opintojen tai muunkaan elämän suhteen, mutta ei täydellistä kohtaa kannata vaatia. Lähtemättä jättäminen kaduttaisi vaan niin järkysti. Suosittelen lähtemään ja kokemaan. Sieltä tulee takuulla niitä hetkiä kun mikään ei tunnu toimivan ja on vaan niin raskasta. Tasapaino kuitenkin säilyy, kun välillä ihan leijuu kun hiffaa jotain uutta ja on vaan niin hienoa ja maailmaasyleilevää. Okrait, menee liika hippimeiningiksi.
Jeps, no ehkä se vimppo niitti, joka sai mut kirjoittamaan tän entryn oli, että eilen starttasi espanjan keskusteluharjoituskurssi. Alkoi tässä jossain kohtaa usko hävitä kielitaitoon kun tutut sanat eivät palautuneet mitenkään mieleen. Ihan ruosteessa. Syksyn aikana tuli muutamaan otteeseen skypetettyä espanjaksi ja Suomessakin tuli vastaan espanjaa puhuvia silloin tällöin. Espanjan tunnilla kyl selvis, että on se kielitaito siellä. Ei ehkä kaikki sanat, mutta kielen suht vaivaton käyttö ja sen antama pohja, jolta on hyvä lähteä. Vaihdon antama kielitaito on kyllä kiva asia, ehkä se kaikkein konkreettisin niistä.
Kahtellaan jos vielä tulee inspistä kirjotella lisää. Viimoisena totean, että jos Argentiina kiinnostaa niin multa voi siitä kyllä kysellä. Tiedä sitten osaanko siitä niitä "oikeita" asioita kertoa, mutta aina voi yrittää.
Jos vaihtoonlähtö pyörii mielessä mahdollisuutena, niin anna mennä, suosittelen!
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)